Onpa taas aika vierähtänyt ja blogikin on unohtunut täysin.

Mutta eipä meille ihmeempiä. Itselläni ollut terveyden kanssa hiukkasen ongelmia mutta koiruudet voineet ihan hyvin. Misty on aika paljon ollut hoidossa viime aikoina.( Oman terveyteni takia siis.) Mutta viikonloppuisin oon pyrkinyt tytsyä näkee ja treenaa sekä joskus viikollakin.

Agility on ollut vähäisempää niin siksi tokoon ollaankin enempi panostettu. Jah itsellänikin on tullut aika suurikin tokokipinä kun Mistykin nauttii siitä täysin siemauksin. Ihana kun vihdoin ja viimein tuo kelpiekin taistelee leluilla ihan satasella ja saalisviettikin on voimakas. Eli nyt voi keskittyä treeneissä siihen moottorilla tekemiseenkin täysillä. Nameja tietysti käytän myös satunnaisesti varsinkin tarkkuus osioissa.

EVL onkin ihan hyvin kasassa. Misty osaa kyllä kaikki ja intoakin on ehkä vähän liikaakin kisoissa missä tytsy saa sit ilopuuskia ja sit näkyy huolimattomuus. Saatin se ykköstuloskin noin kuukausi sitten Porvoossa. Nyt sitten seuraava koitos on parin viikon päästä. Innolla odotan jo niitä.( Koska se tottelevaisuusvalion arvo on sittenkin pian mahdollinen.) Vielä  pari vuotta takaperin en voinut siihen uskoa mitenkään, koska töitä on meinaa joutunut tekee ihan hirveesti Mistyn kanssa. Ilmaiseksi ei ole mitään saatu.                                          Meinaan se Mistyn ovela luonne ja kierous on välillä ollut haaste. Samoin se häiriöherkkyys ja yks aivoisuus kauniisti sanottuna.  Leikkimiseenkin se syttyi vasta reilu vuosi sitten eli sen jälkeen kun sterilointi tehtiin. Misty kun on kärsinyt hyvinkin voimakkaista hormooneista ja valeraskauksista nuorempana. Noh mutta onni on ollut se Mistyn yltiö iloinen luonne ja aina valmis. Jah kun se ei ole herkkä niin mitään traumojakaan tai säikähdyksiä sille ei ole jäänyt. Tänäpäivänä Misty onkin sit aika helppo kaikintavoin.

Tosin aina treenattavaa löytyy ja hiomista. Niin meilläkin nyt satsataan tarkkuuteen tokossa. Merkille menoissa haluisin Mistyn menevän ihan törpön taa itsenäisesti. Eikä siis siihen viereen. (Ei meille ole kisoissa juuri niistä huomautettu mutt mun silmään se vaan ei oo vielä hyvä.) Toinen seikka on kaukot. Siihen oon ottanu uuden käsimerkin seisomiseen  mikä vielä ei aina toimi täydellisesti. Samoin seisomisesta istumaan haluan reippautta enemmän. Tietysti sit ikuinen kryyni meillä on se seuraaminen.. Kun se vaan ei oo selkeestikään kelpien lemppariasioita. Onhan se parantunut koko aika mutta kun iskee kasaan evl seuraamisen kisoissa niin kyllä siinä loppuvaiheessa alkaa jo tulee väljyyttä tai keulimista tytsyyn. Siispä sitä vaan hiomaan. Kaikkia muitakin osioita pidetään hereillä koko aika toki.

Misty vaan on siitä hassu ja jännä että toimii kaikista parhaiten niin että tekee pari kolme päivää putkeen töitä ja sit parin viikon tai viikon preikki asioissa. Nyt alkaa tosin taas näyttelytkin pyörii,, että kohta ne viikonloput onkin taas täynnä koirajuttui.

Manta meidän iloinen nuori pentu vanhus mennä porskuttaa kanssa vahvasti vielä eteenpäin. Kauheen innokkaasti se touhottaa joka päivä. Eli aivotyötä pitäisi olla lähestulkoon jokapäivä. Lenkeillä pikkuinen touhottaa iloisesti sipsuttaen aina joku suklaapaperi, tupakka aski, mehutölkki, keppi tai vastaava suussa. Sitä siinä sitten esitellään touhukkaana mulle. Samoin näin vanhemmiten Mantasta on tullut tosi innokas toisille koirille. Lenkillä kaikki koirat pitäis päästä moikkaa ja jos on pienempi kuin Manta niin jo sitä ollaan peppu pystyssä haastamassa leikkiin. (Ihan hupsu Manta.) Nuorempana se ei olisi tota juuri koskaan tehnyt. Mutta ihanaa on että tuo mun iki ihana ensimmäinen koira jonka elämä on ollut aivan HIRVIÖ niin jaksaa vielä porskuttaa eteenpäin iloiten ja paljon rohkeemminkin.

Mistynkin kanssa toinen vielä jaksaa leikkiä ja kotona monesti tytöt nukkuu samalla pedillä kylki kyljessä nokat vastakkain. Varsinkin Manta on hyvinkin riippuvainen Mistystä. (Varsinkin tälleen kun tytöt näkee toisiaan vain viikonloppuisin niin voitte arvata että iloisuus hehkuu molemmista.)

Mantan kanssa touhutaankin nytten rallytokoa suht aktiivisesti. Voi miten se nauttiikaan siitä. Temput kun on Mantalle niin ykkösjuttu ja touhuaminen vaan. Onhan se rauhallinen mutta innokas silti ja minun mielestä suhteellisen tarkkakin ja huolellinen liikkeissä. RTK 1 saatin nyt kasaan ja nyt pitäisi vielä kaksi hyväksyttyy saada avosta niin sit päästäisiin Voittajaan..

Vaikka joidenkin mielestä Rally toko on tylsää ja helppoa mutta sitä se ei todellakaan ole. Alo nyt on suht helppo mutta kuulkas avo luokka onkin jo huomattavasti haastellisempi puhumattakaan sitten voi tai mestariluokasta. Kyltit voi olla haastavia ja vielä kun niitä tulee koko aika lisää ja lisää. Kisoissakin suoritus vaatii omistajalta huolellisuutta ja keskittymistä tosi paljon. Vielä kun yrität saada koiraa jaksaa tehdä kaikki jutut huolella. Mutta tuo laji on niin ihana kun sitä voi vielä tehdä vanhuksetkin hyvin kun se ei ole fyysisesti niin kuormittava. Joten Mantan kanssa ralleillaan,kisoissa käydään sillon tällöin ja tietysti ensisijaisen tärkeänä pidän sen selkää, että se pysyisi kunnossa. Koko aikahan joudun hoitaa sitä huolella hieroen ja bottia käyttäen. Nyt kesällä tietty uidaan paljon.

Täytyy vaan toivoa että itse tulisin parempaan kuntoon.. Haluisin niin koirieni kanssa touhuta yms.. Mutta päivä kerrallaan