Tänään teimmekin v mun äiarsinaisen retken koirien kanssa. Läksimme Saloon junalla katsomaan ja moikkaan mun äitin tätiä 89 vuotiasta Pirtsakkaa tätiä. Matka meni ihan hyvin. Mantan sain hyvin rauhoittuu nameilla. Osasimme hyvin asemalta kävelläkin tätsylle. Voi kun tytöt nauttikin olla Martta tädillä kun saivat herkkuja kaaressa aika lailla.. Enemmän kun laki sallii tyttelit söi herkkuja keksiä ja piirakkaa. (Saa nähdä onko huomenna ripuli) Eihän se Manta lopulta halunnu lähteä ollenkaa pois. Mä kun olin lähdössä jo niin Manta kipitti keittiön pöydän alle sen näköisenä et mamma heippa mä jään tänne Marttatädin koiraks.

Noh mutta paluumatka näin alkuun meni meni myös ihan jees. Pasilan asemalla kekkasin et vitsi mähän tokoilen kun venaan junaa. Niinpä Misty kehiin ja treenattiin seuraamista siellä sisällä hallissa nameilla vaan nokan eessä. Samoin tehtiin kaukot. Toimi!! Vaik oli häiriöökin ja humalaisia. Mantan kanssa ei tuosta tule mitään. Sen kanssa vaan keskityttiin namien avulla nätistä kulkemiseen ja ettei ovet ole kummituksia. Tosin sit se tapahtui taas.. Vitsi!! Mä en huomannu ja ajatellut et kun hypättiin junaan joka oli täys et selän takana oleva ovi räpsähti yht äkkiä kiinni niin et en ehtiny antaa namei kun en tajunnu tilannetta. Noh Manta kerkes sit rähähtää kunnolla sille ovelle ja tehdä hyökyn niin et pari ihmistä mei takana sai melkein sydärin. Noh eihän siinä auttanut kun kaivaa koura täyteen nameja rauhoittaa Manta ja syöttää koko matka vaan siinä käytävässä nameja ja ottaa katsekontaktia. No niin sithän se toimikin ja tikkurilan jälkee tyttö ei enää välittänytkään ovista vaikka tuo K junahan pysähtelee koko ajan. Kun mä nyt vaan muistaisin et Mantan kanssa pitää aina olla silmät selässä kun menee tuollaisiin vilinä paikkoihin. Noh mutta ihmisiä ei ketään syöty tänään vaikka niitä olikin junassa ja asemalla jotka tuli vaan koirien luo. Haastetta mulle. Noh mutta oishan tää elämä tylsää jos koirat olis helppoja. Päivät jokainen on aina Mantan kanssa kysymysmerkkejä koskaa ei tiedä mistä suunnasta tuulee.

Noh mutta minulla kun tämä draivi oli taas päällä ja tottis kamat mukana niin mepäs suunnattiin suoraa tosta Keravan aselmalta treenaa tokoa koulun kentälle. Eikä siinä mitää meinaa vettä satoi aika lailla. Tytöt katteli mua vähän sen näköisenä alkuun et hullu ämmäkö sä oot et mitä vitsii vesisateessako me joudutaan töitä tekee. Minä kun olin päättänyt et treenataan niin sithän me treenataan. Eka Misty kehiin.                                 

Sen kanssa otin tuputus seuruuta  vaan kehuen ja nameilla. Joh ja toimihan se. Nyt mun täytyy unohtaa vaan toi seuruu sen kanssa ja aloittaa koko roska alusta tuputus ja imutus päällä. Katsotaan sit joskus miten sit on seuraamiset onko neiti yhtään parempi. En saa vaan kiirehtiä. Kaukot olikin alkuun Mistylle yök. Se kun katseli mua et vitsi enhän mä voi maata vesilöllössä ja saati istua. Noh mutta kun jankutettiin parit kerrat ja namia tulia niin jos Misty sit teki tosin ei se siitä tykännyt. Sit taas parit kierrot ja ruutu loppuun. hmm ihan hyvin mutta Misty vaan alkoi sekoilee merkkiä. Eli juoksi ruutuun eka merkin taakse josta siirtyi sit kyllä itse ruutuun. Mut suoraan se ei sinne menny. ruudun Sit laitoin lopuks kepin ruudun takamerkkien keskelle niin johan neiti meni suoraan. Mietinkin et ehkä mun pitäis ottaa Mistylle käyttöön lätkä ruutuun se vois olla ehkä selkeempi ja parempi. Metallinouto meni loppuun vielä hyvin ja omakalikankin etsiminen heinikosta. Eli vaikka satoi niin tyttö teki töitä. OHO. Hyvä Misty. Vaikka raskas päivä oli takana.

Mantako!! Joo aloitettiin metallilla. Hyvin läksi tarrasi kapulaan ja kun kuuli kii sylkäs samalla kapula ja suoraan leluun kii. VAU!! Hyvä Manta. Sit ruutu. Alkuun taas jokseenkin pelleili kun hyppelehti ruutuun mut meni sinne kuitenkin ja keskelle. Ei aiannu. Toistotkin meni hyvin. Mä vaan sit loppuun jotain sekoilin kun päätin pienen tauon jälkee ottaa vielä kerran ruudun. Mutta kun en sanonu virittely sanaa niin neiti lähti ihan muualla puun taakse etsii nameja ja lopulta peruuttelee sen näköisenä et mitä sää tarkoitat hullu akka.. Niin noh sit tajusin et mähän en sanonu virittely sanaa et ilmankos..Sit otin vaan Mantan luo ja uus virittelysana ja käsky. Do diin johan tyttö lähti kuin nato ohjus. Kaukkarit toimi kanssa mutta Mantalla oli niin paljon virtaa että hiukka otti askeleita kun nousi maasta seisoo. Tokilla kaukoilla parempi. Sit öö tehtii seuruu pien matka ja käänökset ilman palkkaa. Ihan suht tsoin katse hiukan herpaantui kun ei tullukaan namei tai kehua. Noh sit naksut vaan kehiin ja johan skarppas. Ihan kuitenkin suht Mantaksi seuruu ja vesisateessa. Istumiset hoppaillen meni kans hyvin. Noh sit mä taas mokasin. Kun ajattelin et tehään vielä loppuun metalli kun on toi lelu.. Kökkö.. Noh joo lähti mutta nokka maassa haahuilleen minne milloinkin sit nappas kyllä kapulan omatoimisesti ja lähti tuomaan mulle ja kiihin taas suoraan.. Eli palautus kyllä taas sujui mut se lähtö.. Miks MÄ en opi et yks onnistunu noutu per päivä ja se on siinä.. En muuten saa Mantaa koskaan sitä tekee koska se inhoo metallia yli kaiken ja noutoa. Nyt oikeesti TAINA tollo uskot et yks nouto per päivä Mantan kanssa. Muuten susihukka perii mut.. Saa nähdä mitä huomenna keksitään. Vielä kaks loma päivää ja sit maanantaina alkaa kirjastotyöt.