Joo enpä ole päivitellyt mei kuulumisia aikoihin. Ei yksinkertaisesti ole inspannut istua koneella kirjoittamassa kun lentoa riittäny henkisesti ja Fyysisesti niin paljon.

Manta ja Misty voineet kuitenkin ihan jees ja touhuttu edelleen paljon aksaa, tokoa ja Mistyn kanssa näyttelyitäkin kierrelty.

Manta pikkuinen on ollut iloinen ja energinen veijari. Nyt kuitenkin on viimeisen kuukauden aikana selkä alkanut niin paljon oireilee et raskas ja vaikea päätös oli tehtävä ja jättää toinen pikkuhiljaa eläkkeelle. Kävimme e.lääkärissä viime torstaina ja akupunktiossa missä sain kuulla ikävän tosiasian et lukkeutumat ovat selässä jo niin pahoja ja nivelet jäykät joten rasittamista ei enää selälle. Nyt eletään Mantan kanssa kipulääkkeillä, akupunktiolla, hieromisilla, loimella ja lenkkeillen sekä tokoillen temppuillen asioita kevyesti ja omaksi iloksi. Mulle tää on ehkä tää raskain asia kun joutuu hyväksymään et Manta mun maailman rakkain on jo vanha enkä voi sen kanssa enää kisata. Mut toisaalta Manta on kyllä eläkepäivät ansainnut.

Pieni arka pahoinpidelty Bc josta kasvoi elämää rakastava, työtä rakastava hurmaava pelle persoona. Manta saavutti tokossa TK 3 Ja agilityssakin midi kolmosiin jossa kisasimme vielä muutamat kisat vauhdista nauttien ja muutamat sm nollat keräten. Palkintokaappi pursuaa Mantan palkintoja ja jos jonkinmoisia lappusia ja ruusukkeita kerätty. Muistot säilyy ja Onhan tuo koirakin vielä tuossa rinnalla kulkemassa. Töitä tehty ja itkuja itketty ilosta ja surusta mutta se kaikki on kannattanut. Manta on aina Mun elämässä.

Tokossa tehty sen kanssa viime aikoina idaria ja ruutua merkin kautta sekä ohjattua. Ette voi arvata kuinka toinen pelle on aivan into piukeena ja vauhtia riittäny ja taivuutta. Haka tytsy. Vaikka merkistä käymme välillä kiistaa kun Manta on sitä mieltä et ruutumerkin voi napata suuhun ja sen kanssa juosta ruutuun tai sit et merkille mennään steppaan tanssia sivulle taakse eteen.. Näin ajattelee Manta.. Josta mä sit käyn sen kanssa neuvottelua et merkillä pysähdytään.. No mutta hauskaa on jokatapauksessa. Sisälläkin yksin ollessa Manta on keksinyt aina silloin tällöin kaikkea puuhaa joihin ei voi kun nauraa. Pelle hermanni kun se on. Ois pitäny toinen varmaan ilmoittaa aikoinaan sirkuskouluun.

Mistyn kanssa joo lähinnä sit tehty sitä aksaa ja tottista. Tokon saralla näin kesän aikana meni vaan hermot kun seuraamiset meni kisoissa usein nollille joten pistettiin tuon lajin kohdalta pakka alusta. Nyt aloitettiin sit seuraamisjutut aivan alusta. Samoin ruutu alustan kanssa ja luoksariin stoppeja nopeemmaks, kaukkareita nopeemmaks ja kestoa treeniin niin et into säilyy. Samoin kehätreenejä. Pikkuhiljaa alkanut tuottaa tulostakin treenit taas. Tosin kisoihin ei vielä mennä aikoihin. Nyt tosin mein ongelmaksi on tullut et Misty ei tule ruudusta enää ollenkaan käskystä luokse vaan makaa ja ihmettelee vaan ruudussa kun kutsuu.. Möö. Sitä nyt yritetty  saata hiottuu. Jostain kumman syystä se himmaa ja selkeesti on epävarma moisesta.

Agilityssa samoin treenattu on mutta kisoihin ei mennä ennenkuin nuo kaarrokset saadaan pienemmiksi ja mun terveys pelittämään terveemmin. Jau.ssa on kuitenkin ollut tosi ihana treenaa ja kaikinpuolin olen ollut tyytyväinen seuraan.

Näytelmissä käyty kanssa. Roppeja ja Vsp.eitä. Toki nyt eilen tuli EH. Tuomari ei tällä kertaa tykännyt vaan Mistyn solakkuudesta. Pettymys oli kyl jonkinmoinen josta kyllä suht hyvin nyt toivuttu. Onhan tässä vielä Hämeenlinna, Lahti ja Messari tänä vuonna joihin sit satsataan täysillä ja yritetään saada turkkia ja massaa enemmän. Muuten Misty on ollut ihan ok. Tosin onhan tuo aika luupää. Joten koira kyllä testailee paljon mun hermoja välillä kun on aika itsepäinen toisinaan.

No mutta päivä kerrallaan tehdään juttuja. Nyt kun vaan itse terveys tulisi parempaan jamaan niin alkais vaihdettakin löytyy.