Meillä on agiliidelty oikein urakalla. Perjantaina oli Lauran vetämät oikein tehotreenit purinalla. Taaskaan meitä ei ollut kuin Misty ja Ade bortsu. Joten siinä puoleesatoista tunnissa ehti tosi paljon. Laura oli taas suunnitellut kivoja treeniradanpätkiä. Muummuassa harjoiteltiin pakkopysäytyksiä, vekkejä, koiran kuljettamista vinottain, heittoja jah, vauhtirataa. Misty oli taasen tosi innoissaan jah vauhtia riitti liikaakin sillä. Mä ite vaan sössin. On jotenkin niin vaikee saada Mistyn kaarroksia pienennettyä kun ei tiedä kuinka rohkeesti voi liikkua. Jotenkin niin mun takaraivossa on vielä Mantan ohjaaminen.. Eli ns "mantasyndrooma". Joka siis tarkoittaa älä puhu, ohjaa takaa äläkä vedätä. Jah Mistyä kun pitäis taas ohjaa mahdollisimman paljon edestä. Ennen hyppyjä, käännöksiä pysäyttää ettei tee kurveja ja kälättää paljon. Eli ihan eritavoin ohjaa. Ehkä mä tästä vielä opin kun alkaa enemmän keskittyä Mistyyn.

Tosin siltihän Misty on aina Misty eli sellainen tuuri juoppo eli toimii ja tekee töitä silloin kun huvittaa.

Noh sitten eiliset kisat. Purinalle oli ilmoitettu koiria pilvin pimein. Maxi kolmosiakin oli se 70 koirakkoa paitsi sit hyppärillä hiukan vähemmin. Kuitenkin eka startti alkoi kolmelta ja vika vasta jälkeen seitsämän illalla. Koko päivä meillä siellä melkein menikin.

Mistyllä ainakin oli intoa ja vauhtia. Kuuliainenkin se oli. Voi että mä sit oon tosi tyytyväinen sen kontakteihin. Ne on tosi makeet oikeesti. Harmittavasti vaan eka radalla Misty varasti lähdössä niin itselläni meni pasmat sekaisin niin että kolmannelle hypylle tuli pieni stoppi jonka tuomari tulkitsi kielloksi. Muuten rata mentiin vauhdilla ja puhtaasti loppuun. Toka rata alkoi kanssa tosi lupaavasti aina yli puoliväliin saakka kunnes kepeillä tajusin et apua en saa koiraa kiinni joten en ehtiny keppien toiselle puolelle ennen Mistyä, joten koira kerkes väärään päähän putkea. Muuten taas rata jatkettiin virheettömästi loppuun. Hyppärillä oli sit hiukka sooloilua koiralla. Misty oli aika räksy jah pussinkin ohi juoksi komeesti. Hmm mei täytyy alkaa nyt pussia treenaa kun selkeesti se on Mistylle epävarma oon sen aikaisemminkin huomannu et ei mee sinne ellei itse ehdi pussin suulle näyttää sitä. Mut hyvä mieli mulle jäi koirasta ja kisoista. Vaik nyt taas nollat jäi saamatta mut nyt on menny niin moni rata tosi hyvin et kyllä ne nollat tulee vielä joskus. Jah vaik ei nyt päästäis sm.eihin tänä vuonna niin saan mä Mistyn kuitenkin agilityvalioksi vielä joskus. Itsekin täytyy vaan kehittyä ohjaajana paljon ja oppia juoksee täysillä radalla sekä luottaa koiraan. Hienoja suorituksia nähtiin paljon kisoissa. Kyllä ne huiput vaan osaa ton ohjaamisen vaik unissaan. Tosin kyllä niitä hylkyjäkin mahtui tosi monta siihen päivään. Radat ei olleet mitään helppoja mutta itse silti niistä tykkäsin.

Mantakin pääsi lämppäreillä tekee agilitya. Voi sitä mun hupsua kun otti ihan tosissaan jah luuli itsekin et on kisoissa. Nopeasti jah kuuliaisesti se teki. Opetin Mantalle vielä syli kääntöä ja poispäinkääntöäkin. Namin kanssa neiti jopa rauhoittui ja kuunteli.

Soli tyttö Mistyn puolivuotias tytteli tuli kanssa katsomaan äiskän kisoja. Onpa se Sol kasvanut. Siitä on tullut varsin isokokoinen tytteli. Mistystä jo isompi. Saa nähdä kasvaako vielä. Muuten oli kyllä ihan samannäköinen kuin Misty. Ratojen välissä käytiin tyttösten kanssa ulkona. Neidit riehui aivan mahdottomasti ulkona. Ikinä en oo nähnyt kenenkään koirien niin iloisesti, pitkään jah innoissaan leikkivän. Oikeesti ne ei lopettaneet ollenkaan mut mei oli pakko laittaa stoppi kun muuten Misty ja Sol olis varmaan itsensä leikkineet ihan uuvuksiin. En tiiä vaistooko Misty et Sol on sen vauva mut ainakin se sitä kohtelee niin äitimäisesti jah iloisesti.

Noh jokatapauksessa tytöt oli aivan puhki kun kotiin päästiin illalla. Kumpikin näki vauhdikkaita unia. Tänään lenkilläkään Manta ja Misty kulki aika rauhallisesti jah kotonakin on tytöt vaan nukkuneet vierekkäin pedillä. Nyt on taas se vaihe et kumpikin haluu olla toinen toistensa lähellä koko ajan. Voi mun pikkusia kultahömpsököitä.