No muuten me ollaan aika lailla oltu vaan me kolme. Paljon touhuttu ja treenailtu kaikenlasita. Oon päättänyt et mielummin oon vain yksin omien koirieni kanssa. Sillon ei tarvi pelätä ihmisten kommentteja jah muita ikävyyksiä ei satu. Sen verran syvällä on arvet mulla kun niin paljon on haukuttu ja puukotettu selkään erilaisissa asioissa. (Jotenkin vaan paljon koirapiireissäkin on niin paljon tota selkään puukottamista et hoh hoh. Mielummin pidän matalaa profiilia enkä kerro kummempia mitä teen koirieni kanssa ja miten.)

Koirat tuo mulle kuitenkin sen onnen tunteen. Mantasta on varsinkin tullut niin ihanan iloinen hössö pikku borderini. Omalaatuinen otus mut aivan superi mun kanssa. Meillä on Mapun kanssa aivan oma salainen kieli.. Eikä sitä muut ymmärrä eikä tarviikaan.. Mut pääasia et se rakastaa mua eikä sen tarvi enää pelätä elämää. Niin paljon on Manta joutunut näkee kurjaa ja pelkoa et ihanaa et vihdoin se luottaa mtuhun kokonaan ja ylipään elämiseen. Koirien kanssa se tahtois nykyisin aina vaan leikkiä tai ees moikata ne. Treeneissä toimii kun löytää sen oikean nappulan ja lukee koiraa.

Huomenna suuntaamme Mantan kanssa Pornaisiin tokokisoihin taas uudella taktiikalla mikä on vauhti.. Oikeesti nyt kokeillaan kisoja sillä sanalla VAUHTI.. Sen eteen olemme töitä nyt tehty tokossa Mantan kanssa. Katsotaan toimiiko kehässä niin ettei koira paineistu tuomarista ja pepputarkastuksesta. Eikä pelkää. Jos saan Mantalle fiiliksen vain me kaks osataan ja Mantalle turvallisen olon niin sit.. Katsotaan. Ihan hyvillä mielin kuitenkin kisoihin huomenna. ( Asenteella tuomaria kohtaan sano mitä sanot mut mä tunnen mun koiran paremmin kuin sä.!!)