Heippudei! Niinkuin otsikko kertoo muutoksia on tulossa aika paljon ja suht isojakin. Manta ja Misty voi hyvin.. Mutta valitettavasti elämäntilanteeni vuoksi, muutoksien ja terveyteni vuoksi en niitä itselläni voi pitää. (Manta siis edelleen Kokkolassa ja Misty Sannan hoivissa) Voitte vaan arvata että ikävä on SUUREN SUURI. Totuttelua tää on ja hyväksymistä sekä kamppailua asioiden kanssa. Onneksi tytöillä on kuitenkin hyvät hoitopaikat. Mistyä onneksi pystyn näkemään joka viikko, voin sitä ottaa hoitoon muutamiksi päiviksi. Sillon pystyn treenaan, lenkkeilee, hieromaan ja hellimään toista.

Viime viikon Misty oli kokonaan mulla ja kyllä nautin. Voitte vaan arvata treenasimmeko sit joka päivä tokoa,, nautimme yhteiselosta kahden, kävimme koirapuistossa yms.. Mistyä oon onneksi päässyt joka viikko melkeinpä treenaa joten nyt voin sanoa et se EVL.kin on valmista kamaa.. (Pientä sekoilua jäävä Z kuvioissa kun istuminen jotenkin epävarmaa sillä.) Mut siihenkin uskon löytäväni reseptin taih oon itseasiassa lötänytkin jo mikä vois toimia. Eli nyt on Mun pikkuinen MISTY kikkaraiseni ilmottu Kahtiin EVL kisoihin marraskuussa. Hyvillä mielin lähden. Tulos voi olla hyvänä päivänä ykkönen tai ei ollenkaan tulosta.. Mut aikas hyvin tuo neiti pelittää nyt lajissa kuin lajissa. Agilityssa keskitytty kontakteihin ja keppeihin ja oikeanlaista hyppytekniikkaa treenailtu. Agilitykin mennyt huimasti eteenpäin.. Mutta harmittaa kun siihen ei voi nyt sillä tavalla satsata ja treenaa tällä hetkellä.

Syksyn aikana tuli myös epäily et Misty onkin ihan rajatapaus onko midi vai maksi. Niinpä sitä mittailtiin ja aina se oli n 43cm. Nyt sit viime viikonloppuna tai siis eilen Mistyn mittasi kaksi tuomarii mein Jaun kisoissa ja harmikseni tytsy on just n 1 sentillä yli rajan. Eli Misty on just sen 44 cm tai jotain 43,8cm. Kuitenkin ihan raja mut kumpikaan tuomari ei heltynyt sitä saamaan mediksi. Useimpia mittauksia yritettiin. Joten nyt se tuuri oli mulla huono.. Mantan kanssa kun tuuri oli hyvä kun tytsy saatiin aikoinaan mediksi. Vaikka ohjaaminen on ollut Mantan kanssa todella todella vaikeeta aikoinaan. Onneksi Mistylle ei maksi luokka ole ongelma mutta mulle se on, koska nyt on pakko oppia saamaan siltä kaarrokset pois.

Näyttelyitä tänä vuonna vielä muutamat edessä. Hyvillä mielin niihinkin lähdetään ja odotuksinkin, koska Misty on tällä hetkellä upeassa kunnossa turkin puolesta jah ei liian laiha eikä lihava.

Mutta raskasta tämä aika ja tulevat muutokset tulee olemaan. Monta vuotta elänyt mun koirieni kanssa ja nyt toisin. (Mantaa tässä suren tosi paljon ja se on suuri murhe, koska näen sitä nyt vain todella harvoin kun välimatkat näin pitkät..) MANTA on kuitenkin se mun ensimmäinen koira. Sen kanssa olen 11 vuotta elänyt yhdessä ja kokenut jos jonkinmoista elämää. Se on ollut mun tuki ja turva ja samoin mä olen ollut sille se turva. Manta on Persoona ja aina mulle rakas pieni bordercollie. Toista samanlaista Bc.tä en saa koskaan.

Noh mutta onneksi Manta voi hyvin siellä hoidossa, on iloisa ja leikkisä. Ja pääsen sitä katsoo sinne kun tilanteeni selvenee enemmän. Eli kuolemaa ei ole kukaan tekemässä onneksi.

Mullekin uusi elämänmuutos tulee varmaan olemaan hyväksi,, vaikka helppoa se ei ole näin alkuun. Mut iloitaan nyt pienistä hetkistä ja siitä et näen kuitenkin koiria ja pystyn silti tekee tokoa, näyttelyitä yms muuta kivaa.