Oltiin taas maanantaina Jaun agilitytreeneissä. Nyt meillä oli taas uusi kouluttaja. Aiheena me käytiin juuri eri tekniikoita ja radahko oli rakennettu niin että siinä juuri piti käyttää niitä tekniilkoita. Huh, meinas mennä jo aivot ja kroppa solmuun itelläni. Misty kyllä hiffas mut mä olin aika myöhässä.

Just muummuassa jaakotuksia, puol valsseja, puol vekkejä, tvistejä, päälle ajoa, saksalaisia yms.. Radahko olikin kiva ja haasteellinen ainakin mulle. ainakin onnistuin hukkaamaan koiran kun yritin sitä selän takaa välillä ottaa heitoilla. Sain mä lopulta ihan virheettömästikin tehtyä radan. Kouluttaja sanoi että Misty on hyvin pätevä, osaava ja hyvin kuullolla oleva nopea kelpie. Mutta mä itse hermoilen ja sössin ohjauksessa kun alan panikoimaan. Mun pitäis enemmän luottaa koiraan ja lopettaa jännittäminen. Enemmänkin ottaa asenne et pidetään hauskaa. Tehtiin taas lopussa kisanomaisesti rata. Siinä hyvin näky mun hermoilu ja tietenkin hukkasin taas koiran ja hyl. Noh kouluttaja sanoi et otahan uudelleen ja älä hermoile. Noh sittenhän kaikki menikin hyvin ja puhtaasti. Mitä tästä opin.. Luota koiran ja unohda tavoitteet sillä hetkellä ja nauti, pidä hauskaa. ÖÖ kontakteihin haluun kuitenkin vielä Mistylle nopeutta. Kouluttajan mielestä ne oli hyvät mut ite en oo tyytyväinen niihin alastulojen nopeuksiin. Haluan ne vielä nopeemmiksi ja sellaisiksi et voin koiran jättää luottaen sinne alas. Mut hiljaa hyvää tulee. Jos sitten vaikka ens vuonna sm.eihin. Ei jaksa enää tänä vuonna niitä nollia metsästää puuttuvia sm.eihin.