perjantai, 20. huhtikuu 2012

Hups Heijaa!!

Onpa taas aika vierähtänyt ja blogikin on unohtunut täysin.

Mutta eipä meille ihmeempiä. Itselläni ollut terveyden kanssa hiukkasen ongelmia mutta koiruudet voineet ihan hyvin. Misty on aika paljon ollut hoidossa viime aikoina.( Oman terveyteni takia siis.) Mutta viikonloppuisin oon pyrkinyt tytsyä näkee ja treenaa sekä joskus viikollakin.

Agility on ollut vähäisempää niin siksi tokoon ollaankin enempi panostettu. Jah itsellänikin on tullut aika suurikin tokokipinä kun Mistykin nauttii siitä täysin siemauksin. Ihana kun vihdoin ja viimein tuo kelpiekin taistelee leluilla ihan satasella ja saalisviettikin on voimakas. Eli nyt voi keskittyä treeneissä siihen moottorilla tekemiseenkin täysillä. Nameja tietysti käytän myös satunnaisesti varsinkin tarkkuus osioissa.

EVL onkin ihan hyvin kasassa. Misty osaa kyllä kaikki ja intoakin on ehkä vähän liikaakin kisoissa missä tytsy saa sit ilopuuskia ja sit näkyy huolimattomuus. Saatin se ykköstuloskin noin kuukausi sitten Porvoossa. Nyt sitten seuraava koitos on parin viikon päästä. Innolla odotan jo niitä.( Koska se tottelevaisuusvalion arvo on sittenkin pian mahdollinen.) Vielä  pari vuotta takaperin en voinut siihen uskoa mitenkään, koska töitä on meinaa joutunut tekee ihan hirveesti Mistyn kanssa. Ilmaiseksi ei ole mitään saatu.                                          Meinaan se Mistyn ovela luonne ja kierous on välillä ollut haaste. Samoin se häiriöherkkyys ja yks aivoisuus kauniisti sanottuna.  Leikkimiseenkin se syttyi vasta reilu vuosi sitten eli sen jälkeen kun sterilointi tehtiin. Misty kun on kärsinyt hyvinkin voimakkaista hormooneista ja valeraskauksista nuorempana. Noh mutta onni on ollut se Mistyn yltiö iloinen luonne ja aina valmis. Jah kun se ei ole herkkä niin mitään traumojakaan tai säikähdyksiä sille ei ole jäänyt. Tänäpäivänä Misty onkin sit aika helppo kaikintavoin.

Tosin aina treenattavaa löytyy ja hiomista. Niin meilläkin nyt satsataan tarkkuuteen tokossa. Merkille menoissa haluisin Mistyn menevän ihan törpön taa itsenäisesti. Eikä siis siihen viereen. (Ei meille ole kisoissa juuri niistä huomautettu mutt mun silmään se vaan ei oo vielä hyvä.) Toinen seikka on kaukot. Siihen oon ottanu uuden käsimerkin seisomiseen  mikä vielä ei aina toimi täydellisesti. Samoin seisomisesta istumaan haluan reippautta enemmän. Tietysti sit ikuinen kryyni meillä on se seuraaminen.. Kun se vaan ei oo selkeestikään kelpien lemppariasioita. Onhan se parantunut koko aika mutta kun iskee kasaan evl seuraamisen kisoissa niin kyllä siinä loppuvaiheessa alkaa jo tulee väljyyttä tai keulimista tytsyyn. Siispä sitä vaan hiomaan. Kaikkia muitakin osioita pidetään hereillä koko aika toki.

Misty vaan on siitä hassu ja jännä että toimii kaikista parhaiten niin että tekee pari kolme päivää putkeen töitä ja sit parin viikon tai viikon preikki asioissa. Nyt alkaa tosin taas näyttelytkin pyörii,, että kohta ne viikonloput onkin taas täynnä koirajuttui.

Manta meidän iloinen nuori pentu vanhus mennä porskuttaa kanssa vahvasti vielä eteenpäin. Kauheen innokkaasti se touhottaa joka päivä. Eli aivotyötä pitäisi olla lähestulkoon jokapäivä. Lenkeillä pikkuinen touhottaa iloisesti sipsuttaen aina joku suklaapaperi, tupakka aski, mehutölkki, keppi tai vastaava suussa. Sitä siinä sitten esitellään touhukkaana mulle. Samoin näin vanhemmiten Mantasta on tullut tosi innokas toisille koirille. Lenkillä kaikki koirat pitäis päästä moikkaa ja jos on pienempi kuin Manta niin jo sitä ollaan peppu pystyssä haastamassa leikkiin. (Ihan hupsu Manta.) Nuorempana se ei olisi tota juuri koskaan tehnyt. Mutta ihanaa on että tuo mun iki ihana ensimmäinen koira jonka elämä on ollut aivan HIRVIÖ niin jaksaa vielä porskuttaa eteenpäin iloiten ja paljon rohkeemminkin.

Mistynkin kanssa toinen vielä jaksaa leikkiä ja kotona monesti tytöt nukkuu samalla pedillä kylki kyljessä nokat vastakkain. Varsinkin Manta on hyvinkin riippuvainen Mistystä. (Varsinkin tälleen kun tytöt näkee toisiaan vain viikonloppuisin niin voitte arvata että iloisuus hehkuu molemmista.)

Mantan kanssa touhutaankin nytten rallytokoa suht aktiivisesti. Voi miten se nauttiikaan siitä. Temput kun on Mantalle niin ykkösjuttu ja touhuaminen vaan. Onhan se rauhallinen mutta innokas silti ja minun mielestä suhteellisen tarkkakin ja huolellinen liikkeissä. RTK 1 saatin nyt kasaan ja nyt pitäisi vielä kaksi hyväksyttyy saada avosta niin sit päästäisiin Voittajaan..

Vaikka joidenkin mielestä Rally toko on tylsää ja helppoa mutta sitä se ei todellakaan ole. Alo nyt on suht helppo mutta kuulkas avo luokka onkin jo huomattavasti haastellisempi puhumattakaan sitten voi tai mestariluokasta. Kyltit voi olla haastavia ja vielä kun niitä tulee koko aika lisää ja lisää. Kisoissakin suoritus vaatii omistajalta huolellisuutta ja keskittymistä tosi paljon. Vielä kun yrität saada koiraa jaksaa tehdä kaikki jutut huolella. Mutta tuo laji on niin ihana kun sitä voi vielä tehdä vanhuksetkin hyvin kun se ei ole fyysisesti niin kuormittava. Joten Mantan kanssa ralleillaan,kisoissa käydään sillon tällöin ja tietysti ensisijaisen tärkeänä pidän sen selkää, että se pysyisi kunnossa. Koko aikahan joudun hoitaa sitä huolella hieroen ja bottia käyttäen. Nyt kesällä tietty uidaan paljon.

Täytyy vaan toivoa että itse tulisin parempaan kuntoon.. Haluisin niin koirieni kanssa touhuta yms.. Mutta päivä kerrallaan

perjantai, 24. helmikuu 2012

Manta analysointia!

 Olen tässä viime päivät paljon muistellut Mantaa pentuna, sen elämänvaiheita, kokemuksia ja sitä työtä mitä on joutunut tekemään Mantan arkuuden kanssa.

Mantahan tuli mulle n. 8 viikkoisena vauvelina. Pieni mustavalkoinen karvapallo joka oli iloinen ankkoja ja ponia paimentava nassikka. Ihmisiä pikkuinen sillon jo aristeli hiukan ja tuttipullolla oli kasvattaja joutunut toista syöttämään, koska muut pentue sisarukset syrjivät Mantaa.

Pian Manta kuitenkin sopeutui hyvin kotiin ja perheeseeni. Touhupelle, ja innoikas pentu. Joka päivä leikin koiran kanssa pihalla, Manta tykkäsi mylviä hiekkalaatikossa ja uimaankin piti toisen päästä. 

Mutta sitten tapahtui tosi mullistavaa. Perheeni hajosi, minä jouduin sairaalaan 4 kuukaudeksi ja sitten Manta pieni koiranpentukin joutui keskelle kaikkea tätä kaaosta, myllerrystä, väkivaltaa ja joutui valitettavasti vähän väliä uuteen paikkaan. Kun minulle lopulta koira tuli takaisin reilu puolenvuoden jälkeen oli jo koira mennyt ihan shokkiin ja todella pelokas.

Siitä sitten alkoi varsinainen työ. Monilta ongelmakoirakouluttajilta pyysimme apua, itse perehdyin koirien käyttäytymisiin, psykologiaan yms. Työtä tein kunnolla ja monesti itkin vain. Lopulta vielä eräs eläinlääkäri ja ongelmakoirakouluttaja sanoi että piikille vain koira että ei siitä mitään tule. Mutta minä en halunnut antaa periksi.

Edelleen tein töitä Mantan pelon voittamiseksi rohkaisemalla sitä, viemällä eri paikkoihin, annoin ihmisille neuvoja voisko he syöttää nameja toiselle, kuuntelutin kasetteja missä oli erilaisia ääniä ja luontaislääkettä myös kokeiltiin. Työ tuotti tulosta mutta valitettavasti koira silti joutui elämään pelon maailmassa,, koska oma taustani oli niin rikki ja jouduin koiran kanssa juoksemaan välillä konkreettisestikin karkuun ja kokemaan väkivaltaa ajoittain. Eli se oli sellaista myllerrystä. Ylä ja alamäkeä, muuttoa yms.

Sain kuitenkin Mantan työstettyä siihen vaiheeseen että tokoilut ja agilitytkin päästiin aloittamaan. Taival oli hyvin vaihtelevaa,, koska itese olin epätasapainossa ja koira sitten reagoi sen mukaan välillä. Aina kun tuli tasaisempaa Mantakin sai hyviä ykköstuloksia tokossa ja agilitysta pikkuinen nautti täysillä oli mikä hälinä tahansa. Eli näin mentiin vuosia.

Sitten tuli Nesi kelpie vähäksi aikaa kuvioihin joka kuitenkin osottautui hankalaksi ja niin Nesi sai lähteä takaisin kasvattajalle. Asuimme silloin Jyväskylässä. Valitettavasti kuitenkin pian jouduin taas itse hyvin traumaattiseen elämänvaiheeseen koira mukanani mikä teki sen että itse jouduin sairaalakierteeseen taas ja Manta uuteen paikkaan missä koki taas väkivaltaa ihmisiltä. Ja kun sain koiran taas takaisin piti sitä alkaa rohkaisemaan. 

Kuitenkaan en halunnut luovuttaa vaan päätin että ei muuta kuin eteenpäin. Otin Janita Leinoseen yhteyttä jolla olikin antaa meille aivan mahtavia neuvoja ja joka löysi Mantan sielunmaailman heti. Janitan luona kävimme ja noudatin neuvoja. Pikkuhiljaa taas eteenpäin mentiin. Misty tuli kuvioihin sitten 2005 mulle Lahteen. 

Misty oli onnistunut juttu Mantalle. Manta kiintyi Mistyyn heti ja tuli rohkeammaksi koko ajan kun katsoi Mistyltä mallia kuinka toimia. Silti nämä vuodet on silti koko aika joutunut tekemään hyvinkin paljon Mantan kanssa töitä ihmisien suhteen. Ja tietysti tilannetta on hankaloittanut kun mä olen joutunut välillä olemaan sairaalassa. Viime elokuussa Manta lähti Kokkolaan Kaijan ja koirien luo maalle asustelemaan kun itse taas jouduin huonoon kuntoon. Hiukan sitä pelkäsin ja jännitin mitä käy mutta tulos olikin pelkkää posittivista. Kaija osaa hienosti käsitellä Mantaa ja kun Manta sai elää maaseudun rauhassa se sai valtavaa itseluottamusta ja rohkaistui. Kaija otti Mantaa eräopaskoululle töihin monena päivän ja pian Manta toimi jo eräoppaan töissä koululla ulkoiluttaen monen kymmenen ihmisjoukon ryhmiä. Voi miten ilahduin kun kuulin.. Mun Manta voiko olla totta. Hain Mantan Kokkolasta nyt sitten joulukuussa ja voi miten itsekin ilahduin kun huomasin että mun pian 12 vuotias Manta on hyvinkin rohkea pieni hössö. Tänä päivänä Mantan kanssa voi jo kulkea julkisissa, Ihmiset voi silitellä sitä Mistyn seurassa, Manta itse hakeutuu lenkillä välillä ihmisten luo ja koirienkin kanssa pikkuinen jo haluaisi ajoittain leikkiä. Jos mulle tulee joku ihminen Manta toivottaa aina tervetulleeksi hänet. Valmennukseen voin Mantan ottaa mukaan ja sinnekin tyttö punkee monen ihmisen rapsuteltavaksi ja palloa pitäis potkia. Edelleen Mantan säännöillä pitää mennä ja antaa koiran itse tehdä aloite mutta silti tuo mun pieni on niin valtavasti mennyt eteenpäin ja se on iloinen, energin pikku veijari Manta jolla ikä ei paina.

Kovasti neiti kaipaa vielä aivotyötä.. Heti jos muutama päivä ollaan vaan,, niin johan tyttö päättää itse aktivoida itseänsä kotona etsimällä jostain nameja,, tai järjestelemällä mun vaatteita, levittämällä lelut korista hujan hajan, avaamalla itse tv.n tai stereot, tai duunailemalla lehtiä. Yms.. Kaikkea tällaista pientä Manta siis tekee silloin tällöin kun jää yksin. Pilke silmäkulmassa kun lähden kotoa tai kun tulen kotiin on ilo valtava.

Vanhuuden kaihi Mantalle on tullut ja nivelet jäykempiä kuin nuorempana sekä selkä oireilee heti jos joutuu rasitukselle mutta muutoin eteenpäin tuo mustavalkoinen porskuttelee vauhdilla.

Mantan lajit onkin tänä päivänä koiratanssi ja rallytoko. Niistä toinen nauttii suunnattomasti. Rallytoko on kuin luotu Mantalle siinä se on taitava pikkuinen ja nauttii valtavasti kisoissakin. Koiratanssia tehdään hissukseen kanssa ja muita pikkutemppuja. Tänä vuonna olisi ehkä tavoitteena käydä yhdet koiratanssikisatkin Mantan kanssa jos vaan saan siltä liian haukkumisen kitkettyä pois, löytäisin koreografian ja Mantan terveys pelittäisi. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Nautitaan Järvenpään ympäristöistä ja rauhallisuudesta.

Misty kiusaa ja härkkii Mantaa ja Manta välillä sitä. Kotona tytöt nukkuvat usein vierekkäin samalla pedillä ja lenkillä hihnassa tytöt kulkevat kylki kyljessä tökkien toinen toisiaan. Sisarukset ovat kuin bestikset.

maanantai, 20. helmikuu 2012

Heipparallaa, vuosi 2012,, mitäköhän tuleman!

 Heippa! Juuri kirjoitin pitkän sepustuksen kunne kone päätti tiltata ja tekstikin hävisi tuhka tuuleen. No toivotaan että nyt onnais. Pitkä aika mennytkin kun oon rustaillut tänne. Loppuvuosi oli yhtä häärdelliä ja lentoa paikasta toiseen. Nyt vihdoin sitten asettauduttu Järvenpäähän.

Manta tuli joulukuussa mulle takaisin Kokkolasta. tyttö voi edelleen iloisesti, on energinen pikku hössöttäjä. Ollaan aina silloin tällöin ralleiltu, tokoiltu, koiratanssia ja agilitya varovasti mini hypyillä ja putkea. Selän kanssa pitää olla varovainen,, koska huomaa että vähänkin suurempi rasitus tekee sen ihan jumiin ja samoin pakkaset. Kotiin kun se jää yksin annan sille jonkin maitotölkin mihin piilotan nameja ettei neiti tekisi omia operaatioitaan. 

Mantasta onkin tullut tuon Kokkolan reissun jälkeen huomattavasti rohkeampi ihmisiä kohtaan ja liikenteenkin melua kestää paremmin yms. Toivotaan että vielä saisimme viettää sen kanssa monta yhteistä vuotta. Pitkiä lenkkejä se ei selkeestikään enää jaksa niin hyvin tehdä mutta touhottaa kyllä sitäkin enemmän.

 

Mistyn kanssa tokoiltu paljon, silloin tällöin aksailtu ja tarkoitus taas näytelmissä käydä tänä vuonna.

Viikko sitten oltiin Kotkassa tokokisoissa. Halli oli tosi kylmä varmnaa pakkasta yli 15 astetta. Koira paleli. No paikkamakuu menikin nollille siksi, paikka istumisessa tyttö taas tuli venytellen mua vastaan kun tultiin piilosta riviin. Pysyi siis istumassa koko ajan mutta kun lähdettiin kävelee kohti koira piilon jälkeen niin tyttö käveli vastaan. Hmm en tiedä mistä tuo johtunee. Tehny sen nyt kaksissa kisoissa. Treeneissä tuota ongelmaa ei ikinä oo tullu vastaan ja ollaan kuitenkin treenattu paljon häiriössä ja omasta mielestä mulla on ollut sama mielentila. Mutta en tiedä. Nyt vaan pitää saada enemmän varmaan ryhmäpaikallaolo treenejä. Muuten muut tokoliikket EVL.ssä on sillen päivän selvää. Tosin aina hienosäätöä löytyy mm. seuraamisessa, ruudun stopissa ruudussa, kaukkareissa ja merkin pysäytyksissä. Mutta periaatteessa varmaan ykköset alkaa tulee heti kun ryhmä paikallaolot saan kuntoon.

Agiliitoa tehdään aina silloin tällöin kun päästään hallille. Sekin on mennyt kivasti eteenpäin ja mäkin oon oppinut lisää ohjaustapoja. Näyttelyitä jatketaan edelleen tänä vuonna ja toivotaan onnistumisia. Loppukesästä mennää Ruotsiinkin ja Viroon näytelmiin. Mutta näin meillä. Misty majailee Sarilla aika paljon myös mutta kuitenkin mullakin oleilee ja pystyn sen kanssa silti treenaa sekä puuhastelee.

sunnuntai, 30. lokakuu 2011

koirankouluttamistako??

Misty ollut mun luona taas viikonlopun. Eilen meillä oli tosiaan se Jumbon kaverikoirareissu. Esiteltiin mein sbcak.n yhdistystä. Mukana meitä oli kaks bortsua ja kelpieistä Misty. Rankka päivä kun 12-16 olttin siel faunattaren edessä hengaa ja ihmisiä tuli ja meni. Misty nautti SUURENMOISESTI kun sai olla rapsutuksien kohteena ja sai pusutella ihmisiä. Erityisesti pienet lapset oli Mistyn suosikkeja. Niiden sylissä olisi ollut pitkään ja antanut pusuja naamalle. Kyllä täytyy sanoa että Mistyllä on uskomattoman hyvät hermot. Yhtään ei stressanut tai alkanu näyttää herpaantumista. Koirat oli Mistyn kavereita. Kahdella bc.llä tuli hiukan kränää keskenään siinä jossain vaiheessa mut Misty tasoitti sit tilannetta ja oli keskellä koirien välissä ja näytti koirakielellä rauhoittavia signaaleita bortsuille.

Tuo on kanssa Mistyllä niin ihana piirre. Harvoin on koiraa joka osaa täysin koirakielen, rauhoittaa tarvittaessa, leikkii, ei haasta riitaa, sovittaa toisten koirien riidat.. Toiseena pirteenä sit taas se avoimuus ja iloisuus kaikille koirille ja ihmisille. Kolmantena se rohkeus. Mikään paikka ei pelota ja aina valmis mihin vaan. Mutta onhan tietty se koulutettavuus ja Mistypistyn ovela kujeileva luonne omistajalle haastavaa välillä.

Illalla viel treenattiin tokoa teemana narupallolla hetsaus täyteen vireeseen. Sit seuraamista, jäävistä istumista, kaukkareita uudella tekniikalla ja luoksetuloa. Ihan jees. Eka luoksarin stoppa valui kun vauhtia oli neidillä liikaa. Mut kahdella muulla toistolla se osas minimoida luoksarivauhdin kohtuulliseksi laukaksi ja näin ollen stoppikin oli kuin seinään. Jee. Maahanmeno on siisti. Vauhti säilyy silti koko ajan. Ja ihana Mistyn asenne kun häntä vaan heiluu ja silmät säkenöi oli liike kuin liike. Muuut liikkeet hyviä. Seuraamisessa yritetään saada tiiviimmäksi vasemmalle kääntymistä ja täyskäännöstä Mistyllä. Kehuminen, naksu taputtaminen reiteen kyllä skarppasi heti. Ohjattu noutu toimi takuuvarmasti

Tänään menimme treenaa keravan koiraurheilijoiden kentälle. Aloitin ruudulla. Merkille meni vauhdilla ja kivasti ihan merkin viereen pysähtyi kun osasin sanoa stoon oikeeseen aikaan. Jännä vaan et siinäkin Mistyn pitää tehdä pieni kaarros lähellä merkkiä. Sit vasta sinne stoppaa.Kuitenkin ruutuun meni hyvin. Odota käskyllä kyllä stoppaa mut siinäkin kaartaa ruudussa keskellä ympäri ennenkuin pysähtyy. Kökkö!! Onhan se aina ruudussa mutta kun mä haluisin et se vois stopata siihen ruudun keskelle heti kun kuulee käskyn.. Nyt se ei oo niin näyttävä bortsumainen ruutu.. (No en tiedä oonko tässäkin liian tarkka. Kun eihän kelpien tapa työskennellä ole samanlaista kuin bortsun.) Aina Misty kuitenkin on ollut ruudun sisällä kun ollaan nyt treenattu viimeinen kaks kuukautta teholla. 98% onnistunut. Yhden kerran tämän  2 kuukauden aikana ei ole löytänyt ruutua merkiltä lähdettäessä kun sekoili merkeissä. Muuten siis toiminu.

Seuraamisessa tein namikuppipalkalla pniä seuraamis pätkiä, perusjumppa sarjaa eri tempoissa ja käännöksiä. Useasti palkkasin kipolle. Vautsi oliko neiti koko ajan skarppi. Nyt täytyy muistaa tehdä välillä noita motivoimistreenikin aikä aina himo seuraamispätkää. Kaukot toimi ok ja luoksari. Nartsilla neiti taas leikki sielunsa kyllyydestä pitkin kenttää ja taisteli kuin apinaraivolla.

No sit sainkin tämän päivän kohokohdan. (Pari viikkoa sit tapasin koirapuistossa nuoren aussin ja tämän omstajan. Sit tuli vaan juttua et treenaan koiria ja kisaan. Tää tyyppi otti sillon paljon valokuvia koirista kun on valokuvaaja.) Muutama päivä sit sain kuvat s.postiini ja kyselyn et voisinko heitä alkaa kouluttaa yksityisesti. No niinpä tänään ekakertaa tavattiin. Sain opettaa hänelle ja heidän tytölle koirankouluttamista. Aussi oli nyt jo hyvin oppivainen ja tottelevainen vaikka keskittyminen vaikeaa. Omistajakin hyvin motivoitunut. Eli oli ihanuus opettaa. Näytin eka heille perusasentoa heidän koiralle,sit sivulletuloa, sivulla oloa. Luoksetulon paikalla oloa.. Imutus seuruuta jah.. Keskityin neuvomaan. Mistyä lopuksi havannoin muutamiin liikkeisiin. Nyt siis on tarkoitus alkaa heitä valmentaa kerran viikossa tokossa, silloin tällöin agilitya ja näyttelyseisomista ja juoksua. Tavoitteena heillä on kisaaminen tokossa joskus. Ihanaa ette usko kun nautin tuosta!! Ihana saada kouluttaa koiranomistajia jotka oikeesti haluaa kuunnella ja oppia sekä treenaa.

Kahden viikon päästä muutto mulla. Hiukka ahdistaa mut kai mä totun vaik elämä onkin sit ilman Mantaa ja Mistyä kotona. Onneksi silti näen heitä ja voin treenaa. Manta tosin on siellä Kokkolassa. Tyttö on voinut hyvin. Selkä hiukan kipeä välillä mut nyt hieromispaketti sillä päällä ja on jo auttanut. Touhukas, iloinen pieni maalaiskoira josta on tullut ERÄOPAS. Manta meinaa pääsee Kaijan kanssa töihin usein eräopas reissuille. Tarkoitus on mennä nyt pian vielä joku sopiva hetki Mantaa sinne moikkaa.. Mun pieni rakas Manta bortsu.. Ikävä on suuri ajoittain.

Mut oikea asenne pitää olla ja kuitenkin ajatella loppupeleissä mikä on mulle nyt parhainta tässä elämänvaiheessa. Onhan Manta ja Misty silti aina mun koiria ja välitän ja huolehdin niistä.

maanantai, 24. lokakuu 2011

Muutoksia paljon!!

Heippudei! Niinkuin otsikko kertoo muutoksia on tulossa aika paljon ja suht isojakin. Manta ja Misty voi hyvin.. Mutta valitettavasti elämäntilanteeni vuoksi, muutoksien ja terveyteni vuoksi en niitä itselläni voi pitää. (Manta siis edelleen Kokkolassa ja Misty Sannan hoivissa) Voitte vaan arvata että ikävä on SUUREN SUURI. Totuttelua tää on ja hyväksymistä sekä kamppailua asioiden kanssa. Onneksi tytöillä on kuitenkin hyvät hoitopaikat. Mistyä onneksi pystyn näkemään joka viikko, voin sitä ottaa hoitoon muutamiksi päiviksi. Sillon pystyn treenaan, lenkkeilee, hieromaan ja hellimään toista.

Viime viikon Misty oli kokonaan mulla ja kyllä nautin. Voitte vaan arvata treenasimmeko sit joka päivä tokoa,, nautimme yhteiselosta kahden, kävimme koirapuistossa yms.. Mistyä oon onneksi päässyt joka viikko melkeinpä treenaa joten nyt voin sanoa et se EVL.kin on valmista kamaa.. (Pientä sekoilua jäävä Z kuvioissa kun istuminen jotenkin epävarmaa sillä.) Mut siihenkin uskon löytäväni reseptin taih oon itseasiassa lötänytkin jo mikä vois toimia. Eli nyt on Mun pikkuinen MISTY kikkaraiseni ilmottu Kahtiin EVL kisoihin marraskuussa. Hyvillä mielin lähden. Tulos voi olla hyvänä päivänä ykkönen tai ei ollenkaan tulosta.. Mut aikas hyvin tuo neiti pelittää nyt lajissa kuin lajissa. Agilityssa keskitytty kontakteihin ja keppeihin ja oikeanlaista hyppytekniikkaa treenailtu. Agilitykin mennyt huimasti eteenpäin.. Mutta harmittaa kun siihen ei voi nyt sillä tavalla satsata ja treenaa tällä hetkellä.

Syksyn aikana tuli myös epäily et Misty onkin ihan rajatapaus onko midi vai maksi. Niinpä sitä mittailtiin ja aina se oli n 43cm. Nyt sit viime viikonloppuna tai siis eilen Mistyn mittasi kaksi tuomarii mein Jaun kisoissa ja harmikseni tytsy on just n 1 sentillä yli rajan. Eli Misty on just sen 44 cm tai jotain 43,8cm. Kuitenkin ihan raja mut kumpikaan tuomari ei heltynyt sitä saamaan mediksi. Useimpia mittauksia yritettiin. Joten nyt se tuuri oli mulla huono.. Mantan kanssa kun tuuri oli hyvä kun tytsy saatiin aikoinaan mediksi. Vaikka ohjaaminen on ollut Mantan kanssa todella todella vaikeeta aikoinaan. Onneksi Mistylle ei maksi luokka ole ongelma mutta mulle se on, koska nyt on pakko oppia saamaan siltä kaarrokset pois.

Näyttelyitä tänä vuonna vielä muutamat edessä. Hyvillä mielin niihinkin lähdetään ja odotuksinkin, koska Misty on tällä hetkellä upeassa kunnossa turkin puolesta jah ei liian laiha eikä lihava.

Mutta raskasta tämä aika ja tulevat muutokset tulee olemaan. Monta vuotta elänyt mun koirieni kanssa ja nyt toisin. (Mantaa tässä suren tosi paljon ja se on suuri murhe, koska näen sitä nyt vain todella harvoin kun välimatkat näin pitkät..) MANTA on kuitenkin se mun ensimmäinen koira. Sen kanssa olen 11 vuotta elänyt yhdessä ja kokenut jos jonkinmoista elämää. Se on ollut mun tuki ja turva ja samoin mä olen ollut sille se turva. Manta on Persoona ja aina mulle rakas pieni bordercollie. Toista samanlaista Bc.tä en saa koskaan.

Noh mutta onneksi Manta voi hyvin siellä hoidossa, on iloisa ja leikkisä. Ja pääsen sitä katsoo sinne kun tilanteeni selvenee enemmän. Eli kuolemaa ei ole kukaan tekemässä onneksi.

Mullekin uusi elämänmuutos tulee varmaan olemaan hyväksi,, vaikka helppoa se ei ole näin alkuun. Mut iloitaan nyt pienistä hetkistä ja siitä et näen kuitenkin koiria ja pystyn silti tekee tokoa, näyttelyitä yms muuta kivaa.