No niin se joulu taas oli ja meni. On palattu töihin ja arkeen. Koiratkin vietti treenilomaa peräti neljä päivää.. Misty ja Manta kirmailivat kuin kaksi päätöntä saimaan jäällä ja metsissä. Manta touhupelle oli lisäksi hyvin hyvin iloinen ja ahkera lahjojen tuhooja ja ryöstäjä. Neiti olivahvasti sitä mieltä että jokainen paketti kuului hälle ja auttoi aina jokaista avaamaan lahjaa. Välillä pikkuisen kärsivällisyys herpaantui ja neiti yritti omin nokkinensa avata lattialla olevia lahjoja piipitys ja pörhellys päällä. Lopulta pikkuinen nukahti lempi pehmopallo suussa ja luu vieressä keskelle paperisilppujen. Voi toista!!

Misty pisti pipana yritti härnätä Mantaa sisällä minkä ehti jos Manta leikki leluilla. Pari kertaa neiti pääsikin jäähylle toiseen huoneeseen ovi kiinni. Muuten Misty söi luuta, keräsi rapsutuksia, syliä, silitteyä ja huomiota ihmisiltä minkä ehti. Pieni pimmuseni sit vielä taas jälleen tyhjensi ne anaalit mun syliin sohvalla jouluaattona. Kehveli.

No eipä tietenkään ne siihen loppuneet. Seuraavana päivänä eli 25.12 kun lähdimme hetkeksi mun äidin kanssa kylään ja jätettiin koirat mei isän kanssa kotiin niin Misty tuhokalle oli hiipinyt mun huoneeseen avannut  paperikassista kaikki mun ja likkojen lahjat pitkin lattioita. Siinä oli mun meikit pitkin lattiiaa, kortit, levyt, kirjat ja tietenkin likkojen omat lahjat eli mahapullia, maksaherkkuja, lohitikkuja yms.. Eli ne tietenkin neiti oli syönyt ja repinyt pussit auki. Sen jälkeen likka oli tullu olkkariin missä mei isä oli nukkumassa. Siellä tytsy oli vetänyt pöydältä alas kulhon kera suklaakonvehtien lattialle. Kunnes mei isä säpsähti kolahdusta ja säntäsi neitiä nuhtelee. Eli ei ehtinyt Misty onneks syömään konvehteja. Mut huippu oli se että tämä mun Kehveli, katala, suloisen raivostuttava kova kelpie olivaan heiluttanut häntää mei isälle kun hän torui ja miltei väkisin yrittäny hotkia konvehdit suihin. Senkin liero..

Näin siis tekee vain kiero kelpie korkkiruuvi joka on ovela. Ei siinä voinut kuin huokaista kun tuli sotkun keskelle kotiin. Mun huoneeseen neidin oli siis täytynyt hiipiä ja tehdä tuhot hiljaa ettei isäni kuullut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Meno Lappeenrantaan oli kanssa yhtä tuskaa kun jouduimme kolme tuntia venaa junaa Lahden asemalla kun oli myöhässä. Sain kuinsainkin hermoni pidettyy kasassa. Keksin hieroa tyttöjä aseman lattialla ja tehtiin pieniä pisulenkkejä ulkona niin näin saimme ajan kulumaan ja Manta mukkelikin rauhottui ja oli tosi rohkea hauva vaikka hälinää olikin.

Nyt taas arki alkanut.