No niin katsotaan jos tää vuodatus suostuis nyt pelittää. Oon yrittäny moneen otteeseen kirjoittaa mut sit just kun olen lähettämässä teksitä niin kone hävittää siis tää vuodatus sen tuhkatuuleen. Voi vaan niinkuin pänniä. Kun olet eka monen tunnin työn tehny ja sit kaikki häviää taivaantuuliin. No kuitenkin.

Misty siis ultrattu ja viisi vauvaa on mahassa. Nyt aletaan sit pikkuhiljaa jätteleen sen kanssa juttuja. Agilitytreeneissä oltiin torstaina mut ne meni niin huonosti ja flegusti et en viitsi enää toista kiusata. Tokoilua aina silloin tällöin tehdään namin kanssa ja siitä se tykkää vaikka rauhallinen onkin. Noh lohdullista oli että eläinlääkärikin oli sitä mieltä et ehdottomasti kohtu veke pentujen jälkeen. Sanoi et hänkään ei ole koskaan nähnyt noin flegua koiraa joka on täysin hormooneissa. Eli siis pötsi lähtee heti kun voi. Luulen että sen jälkeen Mistykin on taas sama iloinen suht energinen kun hormoonit ei enää vaikuta. Ainakin toivotaan niin.

Mantan kanssa meillä elämä jatkunut taasen hurjan iloisena ja helppona. Mantalla on nyt toista viikkoa jatkunut sellainen vaihe et ihmiset on ihania ja lapset varsinkin. Eli ihmiset ei siis Mantasta ole pahoja kun hän saa mennä vapaasti ja ihmiset rapsuttelee Mantaa. Jännä tilanne oli tässä torstaina kun mentiin lastentarhan ohi lenkillä niin Manta halusi väkisin punkea siine lasten kanssa leikkii. Häntä heilui ja se vinkui niin mahdottomasti lasten perään. Lapsetkin tykkäs ja yritti kovasti aidan yli silittää.. Eli aika outo käytös siis Mantalta. Junatkin pikkuhiljaa menee vaik kyl täs viikol oli yks kauhee tilanne Helsingissä kun tyttö sit päätti että ratikat on pleottavia niitä pitää paimentaa ja ovet syödä. Joo siis matka olikin varsin kauhee ratikassa kun yrität siinä Mantaa rauhoittaa, komentaa syöttää nameja ja sit vieressä Misty menee lukkoon mun komentamisista Mantalle. Jooh hullua ja seikkailua. Mut silti oontullu tulokseen et elämähän ois tosi tylsää jos koirani olis liian helppoja eikä olis haasteita.

Noh tokoiltu ollaan edelleen ja lenkkejä tehty. Ihan hyvin on mennytkin. Treenailtu ilman nameja ja pitempikestoisia liike ja treenipätkiä ilman palkkailua kehuen paljon niin aikas hyvin. Saa nyt nähdä mitä kisoissa sit. Huomenna ne on.. Apua. Nyt vaan mun täytyy luottaa Mantaan. Enkä saa hermoilla. Voi kun onnistuisi enkä mä menis lukkoon ja Manta.

Muuten mä itse olen ollut kyllä tosi väsynyt ja masentunt kun työt alkoi. En yhtään jaksaisi noita töitä mulle liian raskaita. Noh katsotaan nyt miten viikot menee. Terveyskään ei paras mahdollinen ole jos joutuu vaan raataa. Onneks sentään on koirat kotona kun tulee töistä. Se niin piristää kun Manta ja Misty on aina iloisia kun tuun kotiin ja hyväksyy mut juuri tällaisena oon sit raato tai pirteä.