Meillä on molemmat likat ollut nyt tosi iloisia ja touhukkaita kavereita. On ollu ilo tehdäkin asioita. Tokoiltu ollaankin nyt ahkeraan. Mistyllä on ihan palava halu tehdä asioita ja on jännä miten tuosta narupallosta on tullut sille tosi ehdoton pop. Varsinkin jos on alotettu nartsinheitolla ja maalien kierroilla niin sen jälkeen on tytöllä säilyny motivaatio seuraamisenkin harjottelulla. Siinähän meillä on sit ollu namikippo palkka. Hyvin on nyt seuraaminenkin alkanu sujuu ja aika hyvin vieressä kulkee oikealla paikalla. Katse on välillä mun silmiin tai välillä oikeaan käteen. Mut kuitenkin ihan tyytyväinen oon ollu. Tehty pieniä pätkiä ja käännöksiä. Oikealla käännöksiä täytyy kyllä paljon vielä treenata sekä juoksuosuuksia mut pikkuhiljaa.

Joo no päivitetään loppuun asti vielä. Tuon alku pätkän ehdin kirjoittaa tänään töissä mut loppua en. Eli kuiteski on ollut ilo touhuta Mistyn kaa. Agility hyppytekniikka käännöksetkin pelitti hyvin maanantaina. Nyt kun säilyttäis likka innon. (Vaikka hoitoon meneekin hetkeks aikaa.)

Mantakin kävi eilen akussa nyt toisen kerran. Selkä oli mennyt paljon parempaan kuntoon ja eläinlääkärikin oli varsin tyytyväinen. Nyt voidaan kipulääkkeet jättää toistaiseksi ja jatkaa  melko normi elämää. Ei sen puoleen varsin hössö tuo on ollutkin. Tehnyt asioita varsin innolla. Jännä miten tuo Manta jakaa ihmisiä kahtia. Toiset inhoaa sit., pitää hulluna koirana ja sit taas on ihmisiä jotka hurmaantuvat siihen heti. Eläinlääkäri ihastui Mantaa kättelyssä ja ois napannu koiran vaikka omakseen. Vaikka Mantasta niin paljon kuulee ikäviä löpinöitä jah mut mulle se on aina rakas pikku bordercollie. (Toisella vaan sattuu olemaan julma pentu ja nuoruusikä..) Kiltti ja helppohan tuo on kuin käki.