Oltiin tänään likkojen kanssa Ristarilla agilitaas. Meillä sattuikin hyvä säkä kun saimme olla yksikseen siellä eikä tullu muita. Mantan kanssa tein pieni muotoista radan pätkää ja kontakteja. Lopuksi hioin esteitä pitkillä välillä niin et tyttö olis joutunu tosiaa katsoo mistä ponnaa. Alkuun se taas räiski mut sit taas loppua kohden kun alkoi väsyy niin kulkikin kuin unelma ja esteetkin pysyi ylhäällä. Tosin tota vauhtia on sillä niin paljon et yksinkertaisesti itse ei pysy perässä. Täytyis olla tosiaan joku kilpajuoksija ja liitävä ohjaus et Mantalle pärjäis. Noh mut meillä oli hauskaa ainakin.

Noh sit toi murheen kryyni. Taas meno oli Hidasta jah jah. Välillä se loikkas hehtaari loikan ja sit nokka maahan ja meni ties minne. Sit taas kun sen sai menee se oli sellasta mato vauhtia. Kontaktit oli ainoo mihkä se syttyi. Mä en meinaa enää jaksaa tota lahnaa.. Hermot meinaa mennä kun aina Mistyllä pitää olla nokka maassa ja syödä jotain. Enkä sais sille menettää hermoja kun sit se signaaliherkkänä koirana paineistuu enemmän ja enemmän. Että voi rähmä vaan.. Vinkit otetaan vastaan.

Illalla vielä Serkkuni tuli Sahrami Shelttipennun kanssa kyläileen. Mentiin joelle koirien kanssa lenkkeilee ja touhuu vielä. Näimme siellä neljä greyhoundiakin ja olikin kiva jäädä turisemaan jos jonkinmoisia koirapohdintoja. Manta ja Mistykin näki isoja koiria!! Niin ja Sahriskin pentu.. Manta tosin oli lenkillä koko ajan sitä mieltä että pennut on maailman inhottavampia.. Ja hiukan piti sit Sahrista komentaa.. Hyi Manta!! Muuten ihan kivasti meni.. Tosin Misty rontti meni syömään kalastajien eväät.. En huomannut meinaan heinikoiden takaa että siellä on onkijoita ja niillä eväät maassa. No Mistyhäm tietty ruoka ahneena bloggas ne heti ja meni syömään niiden eväät. Olin vähän nolona.. Iik. Onneks ne ihmiset kuitenkin suhtautui vaan naurulla tilanteeseen. Tosin Perheen pojalle meinas kyllä itku kai tulla silmään kun tilanne oli ja meni salamana. Nyt kotona makaa taas kaksi väsynyttä koiraa ja energinen omistaja..