Hups heijaa näköjään tasan kaks kuukautta on siitä kun olen päivitellyt tätä blogia. Noh mä en jaksa enää ahkera olla kirjoittelee. Paljon kyllä duunataan likkojen kanssa mut joo iltasin sit ei jaksa enää istua ees koneella kirjoittelee. Mielummin lueskelen toisten juttui.

Olinhan mä tietty tossa kuukauden verran sairaalassakin ja likat hoidossa.

Manta peikko voi ihan hyvin. Akuissa käyty ja selkä taas voinu hyvin tosin nyt tällä viikolla sillä on taas hiukan jumeja etupäässä havaittu. Niin ja kävihän meillä sit tänään kauhee episodi kun tossa pyryssä yritettiin ehtiä junaa tikkurilas sillä seurauksella et Manta sai slaagin junan jarruista ja sinkos junan alle sillä seurauksella et mä lennän sen peräs ja Misty haroo toiseen suuntaan. joo sit kontaten sinne junaan möngittiin Manta hepulissa. Konnari katteli et selviinkö ja ihmiset katteli et mitä miten?? Kuinka ollakaan sit tulee tarkastajat ja mä olin tietty väärässä vaunussa. Siinä sit sönkötit ja pöpötit.. Mut se auttoi tämä tarkastaja ymmärsi tilanteen ja armahti minua.. Kiitos huh!!

Loppuilta menikin sit tuon panikoidessa kaikkia koneita. Se on niin epätasaista Mantan kanssa tää arkikin. Pitkään menny hyvin ja se on sietäny ääniä mut nyt tapahtui jotain sillä ding.. Na kassoo miten tää tästä menee. Misty parka vaan kun joutuu katsoo Mantan hepuleita. Onneks Mistyllä on hyvät hermot.. Intoa ja energiaa Mantalla silti on ja kovasti me ollaan sit senkin kans aina jotai tokoiltu tai temppuiltu.

Mistyn kanssa tokoa treenattu taas ahkeraan. Mä kun otin oikein projektiksi sen seuraamisen. Kolme koetta kun mennyt Mistyn kanssa nollille seuraamiset niin mua alkoi niin paljon sapettaa et alettiin hinkkaa sitä uudestaan alusta ja lähes joka päivä. Sit keksin vielä tuon Keravan cittarin parkkihallin missä löytyy tilaa treenaa kun yksi sivusta on kokonaan tyhjä.

Alkuun jänskätin et varmaan saan häädöt mut ei.. Järkkäri tuli vaan kysyy mitä teen ja toivotteli vaan tsemppiä ja onnea!!

Tänään oltiin sit Hollolan parkkihalli tokossa. Alku alkoi tosi kurjasti kun Misty oli nousu puol istumaan kun lähdin piiloon. Lopulta kun tulin näkyviin se hyppäs istuu.. Jotenkin se oli ihan epävarma. Minkä sit tajusinkin et niin enhän mä paikkamakuita ollu yhtään treenannu parkkihallis.. Vaikka Misty varma paikallamakaaja muuten on ollutkin mut ei kestä noita et on joku halli ja mä lähden ikäänkuin pois sieltä ja tytsy jää yksin.. Eli Eli nyt treenaan ne sit sekin on varma kakku!!

Sisuntuneena kuitenkin jatkettiin ja hyvinhän se sit menikin. Jaana Tala oli luonut meille VOI.n koirille sellaisen tappopitkän kaavion huomattavasti vaikeemman kun evl.ssä. Jännitin ja olinihan varma et Misty heittää hanskat tiskiin. Mut sepä seuraskin ihan kohtalaisesti. Välillä meinas lähtee kuin lintu lentoon mut pieni murahdus herätti taas likan.. Eli kuusi saatiin!! Vou. Se on tosi hyvä saldo pitkällä kaaviolla ja tiukalta tuomarilta ja mikä lohduttavinta niin kukaan viidestä voi luokan kelpiestä ei saanu kutosta parempaa. Muut liikkeet menikin sit hyvin paitsi tunnarissa sillä tuli taas epävarmuus ja nappas väärän suuhun mutta toi sit oikeen lopulta mut nollahan se oli siinä vaihees.

Tuomari silti tykkäsi Mistystä. Sanoi että iloinen koira, erittäin vilkas häiriöherkkä ja töitä varmasti pitänee tehdä paljon et saa sen huolelliseks. Mutta toivoa on ja hyvällä mallilla kuulemma!! Hyvä mieli mulle silti jäi koska tajusin että pelkkä paikkamakuu ja tunnari mitkä on ollut varmoja melkein aina että kun saadaa pisteet niistä niin ykkös tulos se on ihan selvällä pelillä jos muut liikkeet pysyy  kondiksessa.

Ja hyvinhän treenitkin on menny. Mistylle tuntuu muut asiat olevankin helppoja mut seuraaminen on se ikuinen projekti. Sitä nyt hieotaan edelleen niin eiköhän me sit Tammikuussa taas näytetä paremmal tuloksella taas.

Eli meillä jatkuu lumiset lenkit, treenailut, näyttelyt ja agilitytkin joulun jälkee.