Pakko on kertoa kuin hassu toi mustavalkoinen taas tänään on ollut. Se on koko iltäpäivän hösännyt. Lenkillä kanteli suussa millon mitäkin ja mua yritti kovasti saada leikkii. Lopulta meni sit vielä pyörii möhnää. Yök...

Noh sit se kotona on vaan halunnu olla mun rapsuteltavana ja Mistyä yrittäny saada leikkii. Noh sit kun oltii äsken iltalenkillä vastaan meitä tuli sit lapinkoira uros. Sellanen nallekarhu ulkoisesti. Mantahan ihastui siihen ihan totaallisesti sai hirveen pentuhepulin. Hyppi ja pomppi ympäri sitä koiraa ja juoksi din ding. Se omistaja ihmetteli et täh onks se pentu.. Noh ei meinannu uskoo kun mä sanoin et ei kun se on 9v.

Manta ihastui myös siihen omistajaan. Jännitin ihan hirveesti kun se nainen vaan kumartui Mantan päälle yht äkkiä ja viel huppu päässä. Et apua mitä käy. Noh mut eipä toi Manta muuta kuin hyppi ja uikutteli ja yritti nuolla sitä naista ja liehitteli.. Että mua oikeesti nauratti ja huvitti ja olin puulla päähän lyöty. Mantalla siis tänään taas sellainen päivä et elämä on ihanaa ja maailma. (Misty kans käyttäytyi nätisti sitä koiraa kohtaan.)

Kieltämättä kyllä piristi paljon mun oloa kun oon istunut kolme ja puol tuntia tänään terv. keskuksessa ja päivystyksessä. Ja melkein jouduin osastolle mut onneks sain itseni keploteltua ulos. Kyllä huomaa miten eläimillä on positiivinen vaikutus ihmisen mielenterveyteen useimmiten.