Meillä on nyt tokoiltu ja hiottu ahkeraan. Voi kisa häämöttää nyt mein pikku kelpielläkin. Eipä olisi uskonut kun muistelee mitä se oli kun aloitimme tokot. Elikkäs huimasti on tuo kelpukka Misty edennyt. Tässä jo laskelskelin että jos neiti pystyy keskittyyn purinalla eikä ota häiriöö eikä sillä ole kylmä niin ykkös tulos sieltä voi rapasahtaakin.

Seuraaminen on heikoin lenkki. Se on Mistylle ikuisuus projekti. Sitä kaveria ei niin vain opeteta seuraamaan mitä muita koiria. Joten se on kysymysmerkki miten ja mllä etäisyydellä se seuraa.

Istuminen on siis ihan siitä kiinni miten se seuraa. Jos hyvä seuraaminen niin istuminenkin on varma.

Noudot kaikki on selvää pässinlihaa. Kivaa sanoo Misty.

Ruutukin alkaa pelittää. Tosi hyvin on nyt menny. Neiti selvästi hiffaa jo itse pysähtymistä ruudun keskelle joten stoppi on aikas helppoa. Se luoksetulo siitä vaan seuraamiseen on taas se vaikee homma.

Kaukkarit toimii jee kivasti kaukaakin. Hiukan saattaa mennä vinoon kun nousee istuu kun havittelee sitä palkkaa mikä on ollut siellä. Mut ei se etene kuitenkaan ja kauniisti tekee vaihdot.

Luoksetulo toimii tosin vauhti voisi ehkä olla reippaampi. Mut sallin kuitenkin tasiasen reippaan ravin koska pysätykset kuitenkin toimii.

Paikalla makuu on se siellä sen neljä minsaa jos sillä ei ole kylmä. Siispä toivotaan purinan kisoja ajatellen ei pakkasia please.. No mut täältä tullaan..

Nyt jo alkaa olee iloinen mieli kun tajuu et tonkin saa vielä toko valioksi.. Huh töitä on tehty ihan hulluna ton rakkaan Kelpie kakkakikkareeni kanssa.. Siinäpä se onkin et bortsuilla kun keskittyminen työhön on itsestään selvyys mut kelpielle se pitää opettaa pienestä lähtien joka päivä on erilainen ja kaikki uusi häiriö on aina haaste. No mutta silti hiljaa hyvää tulee.

Misty on niin paljon kehittyny ja on nyt aivan uusi koira kun pötsi on pois.

Nyt tosin Lahden näyttely su ja viikonpäästä Turku.. Sit toko kisa ja helmikuussa agilitykisat. Varokaa vaan täältä me tullaan.. Elämä edessä tukka takana.