Voittekin arvata kuka oli taas fiilis päällä. No tietenkin mustavalkoinen näätä Manta.

Tarkoitus oli vaan hiukka ottaa lähikoulun kentällä Mistyn kanssa seuraamista, käänöksiä ja kaukoja. Otinkin niitä ja ihan kohtalaisesti meni. Edistäminen on nyt se mihin sen kanssa pitäis puuttua ja ajoittainen väljyys. Misty kyllä seuraa ihan kiltisit mutta välillä sen katse herpaantuu johonkin lintuun tai muuhun, jolloin väljää heittelehtii sit taas välillä neiti on niin innoissaan et koko takapää heiluu miten sattuu jah tytsy edistää. Hihan kanssa nyt yritän tuohon puuttua. Kaukoja taas pitää saada reippaammaksi ja niin että katse ei lähtis tytöllä niihin lintuihin tai oraviin. Keskittymispalikka pitäs tuolle ruskealle kakkakikkareelle saada.

No mutta itse toi mein fiilis. manta oli niin intoo täynnä et otin sit senkin kanssa. Koklattiin idaria heti alkuun ja vaihtoja. Tytsyhän oli kuin vanha tekijä. Pikku vieteri joka seuras tohkeissaan teki täydelliset vaihdot kuin seinään jah pieni innokas piippaus kuulu et äitii lisää.. Voi että.. Tehtiin sit kaukoja n. 25 metrin päästä ja siinäkin Manta loikki vaihdot kuin itsestään eikä senttiäkään liikkunut. Lopuksi tehtiin vielä seuraamisia, kiemuroita, käännöksiä jah..  Intoa vaan riitti ja Mantan ilme oli kuin pellehermannilla. Siitä lähdettiin sitten vielä uimaan lenkin yhteydessä. Jah voih tuota Mantaa taas se loikkas jokeen kuin sukeltaja jah jatkoi siitä uimista jokea pitkin pitkään ja hartaasti. Ei minkäänlaista roiskintaa tai muuta. Pieni pää vaan näkyi kuin neiti nautiskellen meni eteenpäin. Mistyn kanssa kuljettiin vaan joen rantamaa pitkin jah nautittiin kesästä. (Tiistai lie ollutkin tämän viikon ainut kaunis päivä.) Manta olis uinut ja uinut mutta mun oli pakko se houkutella vihdoin rantaan. Mutta kyllä tuo epeli varmaan useamman kilometrin ui taas. On sillä ainakin super kunto. loppu lenkkikin Mantalla eteni leikkien heinän nysien kanssa, kirmaillen ruohoissa ja äristen itsekseen kepeille. Vauhtia ja intoa riittää. Kukapa tietää jos ehkä sittenkin joskus mennään Evl.än kisoihin tai koiratanssin kisoihin.

 ( Ainii mä muuten sävelsin eilen Mantalle teoksen sen elämän vaiheista. Se on tosi aika tylsä oboella soitettuna mut kyl siinä tunteisiin pääsee varmaan kuulijakin käsiks.)

Misty kuvittelee lenkillä epätoivoisesti et sillä on juoksut. Alahuuli väpättää, kuola lentää ja merkkailla pitää. Jah ne urokset niin ihania. Voi yök ton hormooneita mitkä vielä jyllää sillä