Otsikoista voikin päätellä mitä meidän nämä kolme päivää on ollut.

Perjantaina alkoi taas pitkän tauon jälkeen agilityt meillä. Koiria oli aika paljon mutta kuitenkin treenituokio, harjoite, rata oli todella kiva ja töitä sai tehdä. Kyllä tuo Jau on hyvä seura. Anna Mari oli laatinut taas kivan hyppyradan missä joutui pistämään omat aivot ja kropan töihin. Mistyä yritin hetsata lelulla mut radalle kun mentiin niin äkkäs taas suustansa ulos. Niinpä ne namit otin käyttöön. Misty kuitenkin oli super pätevä tyttö. Kaarroksetki olivat nyt hiukkasen pienempiä tytöllä ja reagoi vartaloon tosi hyvin. Itse vaan olin ehkä ajoittain taas liian hidas liikkeissäni niin et koira joutui arpoo loppuradasta et mitä sä nyt mamma haluut. Tyytyväinen silti olin siihen. Anna Marikin sanoi et onpa Mistyllä intoa ja munkin ohjaus kuulemma parantunu.

Niin tutustuttiin samalla Kiri Pumiin ja Riittaankin kenen kyydissä päästään sinne hallille. Ihana koiratuttavuus niistä tuli. Mistystä ja Kiristä oli tosi kiva leikkiä. Ennen treenei tehtiinkiin sellainen tunnin verkkalenkki.

Lauantai: Aamusta olikin sitten Mistyn kanssa motivointiklinikka samaisella hallilla. Paljon saatiin vinkkejä ja neuvoja. Jännä oli huomata miten Mistyn lemppari lelu on kuitenkin tuo fleece nauha eikä narupallo. Ihan hyvin lähti leikkiin ja saalisvietti on ihan selkeesti parantunu ja tulee siltä pikkuhiljaa esiin kun jaksaa tehdä nyt huolellista työtä ja joka päivä leikkiä kuulemma pieniä pätkiä. Antaa koiran voittaa lelu ja kun ottaa kiinni niin antaa koiran viedä ikäänkuin mua sillä. on rauhallinen äänensävyssä mutta myös jämpti siinä et töitä tehdänn eikä maata haistella. Tosi tiukka on Mistylle jos alkaa possuilee. Kouluttaja sanoi että Misty on hyvällä mallilla ja se on hyvä koira mut ei helppo motivoida koska koira osaa olla kierokin jos sille päälle sattuu. Myös hän painotti sitä että en saisi koiria myös uuvuttaa loppuunkaan treeneillä tai lenkeillä. Nyt kahden viikon päästä on sit klinikan jatko osuus missä koklataan lelun yhdistämistä esteisiin. Saas nähdä!!

Sunnuntai: Aamulla läksimme Riitan ja Kiri Pumin kanssa taas hallille treenaa agilitya. Tein Mistyn kanssa ihan neljän neliö hyppykuvioo ja kontaktei erikseen. Nyt kokeilin lelupalkkausta. Pidin Mistyllä kuonokoppaa ja juuri ennen radalle menoa otin sen siltä pois ja sit härkkii lelulla. Samalla siitä esteille. Huu!! Neiti jopa lähtikin lelun perään ja motivoitui hyppärineliölläkin. Omasta mielestä kaarrokset voisi olla vielä pienemmät Mistyllä mut toisaalta nyt kun katsoin niin Misty ponnistaa äly pitkälle ja korkeelle ja siksi kaarroskin voi venyä ajoittain. Kun itse suhisen ennen hyppyä ja otan koiran kahteen käteen niin sit auttaa hiukkasen. Muuten kyllää toimi tosi hyvin Misty ja kaikkiin mun vartaloapuihin ihanan kuuliaisesti ja koukerot kaikki toimi.

Kontaktit namialustalla ja nekin ok. Nyt vaan vauhtia koiralle agiin räjähtäväksi ja mulle nopeutta jalkoihin niin sit saadaan nollaputki liikkeelle kisoja ajatellenkin. Mantakin pääsi touhottaa agilitya. Otin sen kanssa hyppysuoralta vastaantuloa, eteenmenoa ja kaikki nen toimi tosi hyvin. Rima tippui vain kerran. Tyttö selkeesti oli kuulolla ja katsoi mistä ponnistaa. Vauhtia kyllä oli aivan SIKANA. Ja vitsi miten taas kepit meni. Käsittämätön vauhti. Loistolikka. Kyllä taas tajusi kun Mantaa ohjasi et miten pirun nopee ja taitava koira se on kun saa toimimaan. Mut äärettömän vaikea ohjata koska on niin herkkä reagoimaan muhun. No mutta Manta on kisansa kisannut ja Ollutkin agilityn saralla loistotyttö. Nyt keskitytään yhdessäoloon ja treenaamiseen koiran ehdoilla. Ihana kun tuo halli on lämmin niin ei Mantallakaan tuu kramppei sillai selkään. Vielä kun piti loimea sillä odottelu ajat ja verkkas hyvin.. Taitavat likat. Ja kiva oli myös huomata että Mantakin tuli Kiri pumin kaa hyvin juttuun eikä Riittaakaan syönyt..

Sunnuntai ilta: Me päästiin tokoryhmään joka on aina sunnuntaisin Atd hallilla. Tänää vielä suuntasimme sinne illalla. Aloiteltiin paikkamakuulla. Jätin Mistyn maahan ja menin ovesta ulos ja niinpä vain ding oli neiti jo istumassa kun puol minsaa oli menny. Tosi mut treenas ihan läheltä paikkamakuuta koirinee ja kävi niitä palkkailees mut silti taas huomas et Misty ei kestä aina kun hallin ovesta lähtee ulos. Lisäksi nuuhki maata alkuun. Tosin kun tömäytin maata ja komensin niin sit loppui. Tosin toka satsi kun tein uuden paikkamakuun niin Misty oli maassa kiltisti sen reilu kaks ja puol minsaa kun olin pihalla. Maatakaan se ei haistellut.

Seuraaminen. Se oli nättiä. Hyvin Misty teki ja innolla vaikka häiriötä oli. Ajoittain seuraamisessa reagoi jos jostain kuulu kova ääni mut pystyi kuitenkin jatkaa vielä. Tehtiin käännöksiä, tempon vaihtoja ja kaikki oli nyt loistavia. Neidillä häntä heilui niin että. Tunnari ja ruudut oli myös sika makeita samoin luoksari. Ainoa että kaukokäskyt.. Niissä Misty taas unohti kattelee treenikaverin palkkarasiaa kauempana ja sitä kun se syötti omalle koiralle nameja. Niin että kun annoin käskyn niin ei reagoinu. Joten kun taas karjaisin Mistylle EI niin johan alkoi toimimaan. Ei muuta kuin toka satsi ja jämäkämpi fiilis itelle niin johan koira totteli. Tosin silti se jäi ajoittain kattelee kaukoissa muihin koiriin.. Joten joten... Häiriötä vaan ne tekee meille hyvää. Kisoissahan onneks tekee aina yks koira kerrallaan mut eipä sitä koskaan tiedä mitä ääniä yleisöstä kuuluu joten kyllä haluun et Misty oppii tekee töitä myös vaik onkin häiriötä ja koiria tai käskyjä ympärillä.

Mantan kanssa tehtiin vielä koiratanssia loppuun kun aikaa oli ja muut koirat jo lähti poies hallilta. Joh oli intoa ja virtaa. Tosin siitä olin iloinen että Manta ei haukkunut. Vähän se vinkui ja tarjosi liikkeitä liiankin itsenäisesti mutta kuunteli silti. Ihana oli päästä tekee koiratanssia isossa hallissa. VOI KUN NAUTIN. Itseasiassa yritin sen kanssa tokoa tehdä mut tajusin siinä kun seuraamista yritin et Manta lähti jo tarjoo koiratanssii eikä halunnut tokota. Niinpä kai mä suosiolla jätän nyt ton tokon sen kanssa ja keskitytään KOIRATANSSIIN. Se on nyt meidän eläkeläisen laji. Tokossa se on jo saavuttanut kaiken ja TK 3 huippupistein joten siinä sille suotakoon eläkeläispäivät.

Taas oli vauhtia ja touhua. Teenköhän mä vähän liikaakin juttuja koirien kanssa välillä. Kun vaan ei palais loppuun.

Hauska yks känniläinen vielä malminkartanon juna asemalla kun tultiin junasta sen kanssa pois niin katsoi muhun ja sanoi et anteeks mut meetkö naimisiin mun kanssa?? Mä ajattelin mielessä et voi mies parkaa ja naurahdin et voi voi kaikkea sitä onkin ihmisiä. Oisko mun pitäny vastata et joo.. Mitäköhän meidänkin avioliitosta ois sit tullu. Mies parka ei tiedä et mun hullun kanssa ei kandee mennä naimisiin.. Näin meillä taas.

Viikonpäästä sit taas näyttelyyn Turkuun. Misty pääsee esittää missi missi neitiä!!