Vietimme Mantan kanssa tapahtumarikkaan viikonlopun Sarin ja koirien kera.. Ohjelmassa olikin pitkiä lenkkejä, agilitytreenejen seuraamista, tottista ja variaatioita, koiratanssia jah näyttelyreissu turistina. Me omistajat nautimme vileä kahdesta leffasta joista toinen oli ihan toope ja toinen kiva. Lisäksi vielä soittelimme Sarin kanssa lauantai iltana yhdessä klarinetti oboe duo orkkastemmoja. Mantalla ja Carmenilla olikin varsin hauskaa kiljua ja haukkua ja urveltaa oven takana koko se aika. Manta muutenkin tuppasi välillä villitsemään koko kolmikkoa sisällä sen omalaatuisilla kummitus, leikki, innostus syndroomeilla mitä mä tietty yllytin kai liikaa. Ainakin elämää oli niin sisällä kuin ulkona. Noh mut kuuluuhan koirien haukkua. Keskenään taisivat kilpailla kenellä kaunein ääni!! 

Lauantaina tosiaan hiukka tottisteltiin ja variaatioita agilitykentän vieressä. Plaah antaa olla. En oo tyytyväinen. Mut mitä tästä opin älä treenaa varsinkaan agilitykentän vieressä kun toiset on radalla. Sen sijaan kun kävimme montuilla meidän Manta vesipeto senkun ui ja ui varmaan puol tuntia ainakin vedessä. Saa nähdä hukkuuko toi Peto joskus sinne veteen!!!

Sit illalla koklattiin taas pitkäsät aikaa koiratanssia. Äsh.. Haastavaa Mappu kuumuu niin sikana et haukkuu niin älysti ja jostain kumman syystä meni viel lukkoon sisällä sarin luona kun yritin treenaa.. Intoa on mut ei keskittymistä ihan kuunnella mua aina. Tosin eilen illalla otin Mapsun kaa ulkona koiratanssia siinä jopa tapahtuikin pientä edistystä.. Mutta salainen aseemme siinäkin pitää ottaa käyttöön Mapsun kaa.

Näyttelyreissu turistina Porvoossa oli Mapsulle kuitenkin ehkä hiukka liian stressaava ja pelottava. Neiti oli pinna kireellä kuin viulun kieli ja korvat luimussa pelokkaana. Jah kun tilaisuus tuli niin Manta kipitti kiireesti Donnan häkkiin. Noh.. noh en tiiä. Kuitenkin lopuksi otin näyttelyhihnan ja juoksimme Mantan kanssa kehässä ja otin seisomista siinä ja kuvioita. Ne sujui hyvin ilman pelkoa. Näyttelypöytääkin koklasimme jah vieras ihminen siinä kopeloi Mantaa kun koklasimme samalla kurapukua.. Manta seisoi kuin viilipytty häntä koipien välissä korvat takana. Antoi tehdä mitä vaan.. Niin.. Eli siispä tajusin et jos Manta olis pöytäkoira voitas mennä näyttelyihin ilman ongelmaa. Ei tulis mitään näykkimisiä ja muita kun tyttö pelkää pöytää niin paljon et on kuin patsas mut maassa toi ei onnaa. Siispä ehkä joskus menemme vielä mätsäriin missä ilmoon sen pieniin koiriin katotaan.. Aika näyttää. Mut siis kiva viikonloppu oli meillä. Kiitos Sari Donna ja Carmen kun kestitte meitä.

Tänään oltiin vielä Sannan, riikan ja bc.eitten Röllin, Nopan ja Taran kanssa lenkillä. Kyllä Bc.t viiletti. Kivaa oli.