Eilen olimme siis agilitykisoissa Lappeenrannassa. (Viikonloppu meni siis pitkästä aikaa kotona porukoilla ja tavaten entisiä seurakamuja)

Manta: Mantan olin siis ilmonnu midi kolmosien hyppärille. Saldo oli hyl mutta kaiken kaikkiaan rata oli hieno. Manta oli kuuliainen, nopea, rimat kaikki pysyi ylhäällä. Erityisesti kepit oli aivan sika makeet sillä. Yleisökin oikein kohahti et huh mikä vauhti. Pystyin vaan siis Mantan heittää kepeille ja itse huoletta siirtyä jo seuraavalle putkelle. Mutta se meidän kompastuskivi tuli ihan siinä alussa kun kakkoshyppy oli vinosti takaakierto ja sen jälkeen tuli pituus.. Mun tarkotus oli siis koira ottaa eka hypyn jälkeen vekillä ja puol valssilla kakkosen taakse ja siitä jatkaa rataa. Mut minä tumpelo ohjaaja tein tuon vekin liian aikaisin jollin Manta tulkitsi et niin joo siis ykkösen jälkeen suoraan kakkoselle. Eih.. Elikkäs siis kakkoshyppy väärinpäin teki hylyn. Jatkettiin rat siis sen jälkeen loppuun ja puhdas se olis muuten ollut. Hyvä mieli silti jäi.

Misty: Mistyllä oli kaikki kolme rataa. Hyppärl oli sen kanssa aika kaaho. Tytteli oli enemmän sellasel kouhu päällä et haukkui eikä keskittynyt. Vasta kun kepeillä sain sen kiinni kun meni kakkos välistä sisään. Sanoin topakasti nyt hiljaa. Sen jälkeen Misty muuttukin ja oli loppuradan kilttiä tyttöä. Hylky kuitenkin napasahti siinä lopussa kun meni vika esteen ja sit juoksi maaliin.

Toka radalle tuomari olikin laatinut tosi kinkkiset kuviot. Aan alla oli putki joka osottautui tosi kommervenkiks koska koko se hässäkkä tehtiin aa 2 kertaa ja putki kerran takaa. (En valitettavasti osaa piirtää koneelle niitä ratoja joten siksi tää selitys.) Lähes kaikki maxi koirat otti hylyn juuri tuosta hässäkästä. Mistyllä sen sijaan meni aivan nappiin ja loistavasti nuo kaikki hässäkät ja kuviot. Itse meinasin jo radan loppuvaiheessa herpaantua kun tajusin et neh kuviothan meni meillä. Nollaa siis tehtiin aina toka vika esteelle saakka missä jäin koirasta jälkeen kun tultiin mutkan kautta toka vika esteelle. Se hyppy olis taas oll takaa. Ja kun koira kääntyi juuri mua katsoo ennen sitä hyppyä. Sanoin Mistylle kierrä mutta olin jo myöhässä ja koira siis hyppäs vika puolelta sen hypyn. Voi klääh.. Siinä radalla vain KAKSI koiraa sai tuloksen. Kolmesakymmenestä maksista vain siis kaksi sai tuloksen.. Aika käsittämätöntä. Yhtään nollaa ei tullu sillä radalla.. Joten joten se mein serti voitto nolla oli niin lähellä mutta niin kaukana. Itseasiassa yhdellä muulla belkkarin omistajalla entisellä seurakaverilla sattui juuri samassa kohtaa kuin meillä sama virhe tokavika hyppy. Muilla koirilla se hylky tuli siel kontakti putki hässäkällä.

Noh vika radalle mä keräsin sellasen fiiliksen ja asenteen et täysillä ja meh tehdään se.. Mistylle yritin samaa fiilistä siinä luoda. Sanoin vielä Hannelle ennen sitä rataa et nyt me otetaan se nolla et en oo tullu tänne asti kisaa ja ottaa vain hyllyt.

Vika rata olikin sit juuri meille sopiva mukava rata. Täysillä lähdettiin ja täysillä mentiin. Misty oli tosi näpsäkkä tyttö ja kuuliainen. Erityis mahtavia oli nuo kontaktit. Misty juoksi ne satasella ja aivan vauhdista iski liinat kiinni siellä lopuissa. Pystyin aivan huoletta vaan lähettää kontakteille sen ja itse siirtyy jo seuraavalle esteelle luottaen et koira kyl pysyy siel kunnes saa luvan. Ja siellähän se pysyi. Päin vastoin jouduin pariinkin kertaan pyytää sitä tulee jo pois sieltä kontaktilta. Eli aikaa meni radalla niihin kontaktien varmistuksiin. Ja yksi kaarros. Muuten nappi. Mutta nolla tehtiin ja kuitenkin reilusti alle ihanne ajan. Voittajalle hävittiin vain 3,5 sekuntia ja kolmannelle 0,4 sekuntia. Misty oli tosi täpinöissä ainakin kahdella vika radalla jah sairaan upeesti meni ja kuunteli.

Tajusin tosiaan et Mistyhän on kisannut kolmosien kisoja mun ohjaamana vain seitämän kisaa joista blakkarissa on nyt kolme sm nollaa ja neljä hylkyä. Susan ohjaamana Misty on tehnyt kolme rataa.. Eli yhteensä 10 kisaa on Misty vaan kisannut kolmosissa. Hmm jah viimeksihän Misty on kisannut viime elokuussa. Eli kaiken kaikkiaan hitsit sentään on han tyttö hyvin onnistunut jah eih se ookkaan mikään hidas koira.. Mä sitä oon aina pitäny hitaana radalla tai sellasena tuuliviirinä. Mut nyt tajusin et eih vitsi nythän Misty on tosissaan syttyny tähän agilityyn. On siis mun ahkerat huolelliset agility treenit purinalla tuottanut tulosta tän viimeisen neljän kuukauden aikana. Nyt vaan nokka kohti uusia koitoksia.. Mahtava olo kyl kun tajus et nyt toi agility ainakin pelittää ja saadaan ehkä noi sm nollat loputkin kasaan.

Ainii otettiin vielä siel agilityhallissa eilen siinä ihan loppuun Mistyn kanssa häiriön alla kaukot ja seuraamista. Nekin oli hyviä. Yhtään ei katse herpaantunut vaik koiria meni ja haukkui. Noh tällaista tää elämä vaan on koirienkin kanssa välillä itketään ja välillä tahkotaan päätä seinään ja sit välillä hypitään riemusta.

Treenattiin tossa lähikoulun kentällä päivällä.

Misty:  Tunnarin kans aloitettiin. Ekalla meni reippaasti kapuloille haisteli, klähmi useita mutta toi oman.  Tokalla kerralla sama jatkui nyt nappas väärän sylkäsi sen pois ja toi kuitenkin oman kun haisteli uudelleen. Kolmannella kerralla itse käytin rauhoittavia signaaleita koiralle ja kun lähetin Misty oli jo ihan enemmän kuulolla. Teki hienoa haistelu työtä ei yhtään ottanut kapuloita suuhun vasta kun oman sattuessa otti sen reippaasti ja toi mulle.. Eli jooh. Ihan suht. Jatkossa vaan Mistyllä täytyy olla matalampi vire tunnareille.

Ruutu. Pelitti hyvin niin kaukaa kuin läheltä tarkkuus tuokiotkin. Myös loppu osat ruudusta sivulle sain Mistyn tulee laukalla kun oli nartsipallo mikä sit saaliina koira sai napata mun kädestä..

Ohjattu. Merkille meni hyvin ja kapuloillekin lähti hienosti.. Ei siis ongelmaa. Noudot Mistyllä pelittää siis. Kompastuskivi onkin nyt oikeesti se seuraaminen minkä kans aletaan paiskii töitä kun saan aivoni eka raksuttaa.

Manta: Ruutu meni hienosti. Alkuun piippaili mut kun taas tein rauhoittavia eleitä niin Mantakin lopetti piippaamisen. Tosi makeita oli sinne syöksymiset ja automaattiset käännökset ja stopit ruutuun. Myös takaisintulot onnasivat.

Seuraaminen: Otettiin lähtöjä ja hiukka käännöksiä. Öö hyvin lähti mut vasemmalle käännöksessä alkuun otti hiukka väljyyttä. Noh kun hiukan huomautin asiasta loput olikin tarkkoja. Jopa hiukan saattoi edistää.. Oh oh. Outoa Mantaa et se edistää..

Merkille menot alkuun oli kauheita syöksyjä sillä täysillä merkin päälle ja kumoon ja vielä pörpötystä. Sit kauhee steppailu merkillä.. Argh noh sit uusiks koko homma. Näytin sille pari kertaa ihan läheltä et merkin takaa kierto merkille.. Sit neiti hokas sen ja menikin lopulta ihan kauniisti. Lopuksi päästin sen kerran hakee kapulan ja hyvin toimi..

Liikkestä istuminen oli tosi nätti tänään.

Yhteissaldo oli sellanen 8 ehkä. Molemmilla oli intoa paljon. Mantalla liikaakin.. Mun pikku borteskollie josta on tullut adhd.. Apua.  ( Ymmärrän sua Katri nyt tosi paljon kun oot päivitellyt Maukan kiljumista..))

Kiitos teille jotka ootte ja tsempaanneet mua eteenpäin kohti uusia koitoksia tokon saralla. Aika hyvin sitä onkin jo päässyt pois siitä pettymyksestä. Intoa on taas treenata ja kokeilla.

Varsinkin nyt kaks päivää kun koirat on ollu hoidossa mun soittokeikkojen takia. Niin on ollu pienoinen ikävä touhuta niiden kanssa ja eilen junassakin tuli mietittyä paljon keinoja miten Mistyn kanssa tuota tokoa alkais työstään niin et toimis kisoissakin. Joten halua on nyt alkaa taas koklaan. Tosin tuohon sen seuraamisen opettamiseen en kyllä tiedä keinoa. Hmm. Hmm.

Maanantaina oltiin kyllä agilitya treenaa purinalla. Ihan otettiin pieniä tekniikka harjoituksia. Mantalla kokeilin koukeroita, keppikulmia jah et sais sen vauhtia rauhallisemmaks. Öö noh vauhtia en kyllä saanut pois mut kaikesta huolimatta rimat pysyi aikka hyvin ylhäällä mitä nyt pari tippui. Koukerot sujui kans. Kepitkin sit siinä vaiheessa kun oli pahimmat höyryt pois. Aika lailla ohjasin vaan Mantaa kaukoilla. (Muutama katselija siinä ihmetteli et miten Manta menee niin sika kovaa ja todella kaukaa toimii.) Jännä myös et sit kun lopetetaan treenipätkä niin sen jälkeen Mantaa alkaa esteiden takaa pyöriin ja ikäänkuin paimentamaan. Mantalla on niin verissä toi paimentaminen et pitää sen sit agilityesteilläkin jatkaa sitä. Hassu koira. Harmi ettei nyt talvella voi lampailla käydä niin pitää vaan tyytyä pallo paimennukseen.

Mistyn kanssa treenailtiin kontakteja nopeimmiks ja lentävillä lähdöillä. Oli muuten sika makeet nyt. Narupallollakin sain sitä hetsattua kivasti vauhtiin ja kaarroksia hiukan pienemmiks.

Treenattiin Mistyn kanssa viel ulkon kierroilla stoppei, paikkamakuuta ja kaukoja. Toimi hyvin. Nyt makas lumessakin ihan hyvin vaik olin piilossa ja stopit oli teräviä. Palkaks riitti vain hyvä.. Neiti oli niin täpöillään. köhäkin alkaa olee jo kokonaan voitettu.. Luulisin ainakin.

Saa nähdä nyt sit lauantaina Miten menee agilitykisat meillä. Mantalla on yks rata ja Mistyllä kolme. Hyvillä mielin lähden ja kaikkeen olen varautunut. Ainakin vauhtia tulee riittämään.

Ps. Kiitos Sari ystäväiselle ja Veigolle kun hoiditte noita kahta tytsyä. Neljän koiran kanssa elämä ei välttis ole niin rattoisaa. Vauhtia on varmasti riittänyt. Mut ainakin Tysyillä on ollut hauskaa teillä.

Näillä sanoilla ja suurella pettymyksen tunteella voin sanoa tämän päiväisestä tokokisasta.

Ei vaan toiminut jah.. Se siitä. Pettymys on todella suuri, koska treenattu on oikeesti tosi paljon, järjestelmällisesti, suunitelmallisesti ja kaikki on pelittänyt hyvin. Okei onhan Misty ollut tämän viikon flunsassa ja köhinyt mut silti en usko et se oli syy tämänpäiväiseen kokonaan. Varsinkin seuraaminen kun ei vaan suju. On jotain aivan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN vaikeaa Mistylle seuraaminen. Jah arvatkaa vaan kuinka paljon sitä ollaan treenattu vaihe vaiheelta mut kun tuo neiti vaan ei sit lähellä tahdo kulkea oli mitenpäin hyvänsä. Kyllähän se toimii nameilla mut ei ilman.. Monelta ihmiseltä olen kysynyt neuvoja mut kukaan ei ole vielä keksinyt siihen keinoa.. Eli kaikenmaailman keinot millä normaalin koiran saa opetettua seuraamaan niin ei kyl toimi Mistyllä.. Jos kuka vaan keinon tietää miten saada tuo kelpie seuraamaan niin mielellään otan vastaan.

Mut oli se kyllä tänään kehässä ihan outo kaikin tavoin. Ne varmat liikkeet kuten tunnari ja luoksetulokin nollille kun ei kykene luoksetulos menee maahan kun koirat haukkuu ympärillä ja lopulta kaksoiskäskyt luoksekin piti antaa. Huh. Huh.

On kyllä häpeäkin suuri mulla. Moni varmaan ajattelil et koiralle ei ole opetettu asioita ja ei oo treenattu jah tuomarikin varmaan oli järkyttynyt. Ja totuushan on se et olen treenannut todella paljon, huolellisesti, järjestelmällisesti kummankin koiran kanssa. Ja Treeneissä on mennytkin hyvin kaikki. Mut sit kisatilanne koiralle oli jotain ihan kaaosta. Miksi miksi näin en tiedä. Tuntuu vaan pahalta että kaikki tämä suuri työ mitä olen tehnyt ja treenimäärä, huolellisuus palkitaan sit näin. En käy koiraa tässä mitenkään rankaisemaan jah muutenkaan mut itse vaan jää mietityttämään missä vika.

Ei vaan toimi niin ei toimi. Tää vaan on niin väärin et mä teen töitä oikeesti koiran ja koirien kanssa mut sit tulee tokokisa niin koira on sen oloinen et ei ois koskaan mistään tiennytkään.Ja minä oikeesti olin kehässä rento ja en missään vaiheessa menettänyt koiralle hermoja. Suru on vaan suuri.. Onneksi olkoon kaikille teille joiden koirat teki töitä ja onnistuitte. En tiedä miten tästä noustaan ja saisi koiraa toimimaan kisoissa.. Ehkä joskus sit.

Niin Mistyliini pieni ruskea kelpie karhuni on ollut flunssassa ja köhinyt koko tämän viikon. Kävimme eläinlääkärissä joka määräsi lepoa ja lämmintä sekä lääkettä. Kisakieltoa emme onneksi saaneet. Ei siis kennelyskä..

Misty on reipas ja pirteä ollut mutta köhinyt. Tokoa ollaan sisällä tehty ja ihan jees menny. Tosin kaukkareis tänään se ei halunnu eka käskyllä nousta istuu hmm en tiä mikä tilapäinen häikkä.. Mut muuten ihan jees. Tytsyllä on ainakin virtaa kun on vaan joyunu hihnassa kulkee lenkit ja hirveet toppajutut päällä. Tännän päästin sen sit vapaaks ja voi sitä ilon ja leikin määrää mitä nuo kaksi veijaria sai aikaan. Manta juoksi kuin pupu umpihangessa ja Mistyllä oli töitä saada sitä kiinni. Hauskaa oli.

Manta on ollut tosi adhd nyt viimeaikoina. Siis tuntuu ihan käsittämättömältä et mei yhdeksän ja puol vuotias vaan hösää, leikkii, juoksee ja tokoa ta temppuja ottaa tyttö vaan innostuu ja ei väsy ollenkaan. Iloa sillä riittää. Eilen käytiin pelaa jalkapalloa sen kans ja tänään otettiin paimennusta pitkästä aikaa. Meni ihan äly hyvin noi paimennukset meinaa. (Siis pallopaimennus.) Kandee muuten kyseistä lajia opettaa bc.lle joka tykkää paimentaa..

Niin unohdinkin sanoa et käytiin Mantan kanssa viime viikolla hyvinkään koirakylpyläs. Manta ei yhtään aristellut vettä ja paikkaa.. Sinne se painoi suuna päänä veteen.. Vaik kuulemma useimmat koirista sitä arastelee eka kertoina. Mut ei Manta.. Rataa se ui koko sen puol tuntia ilman mittän taukoa. Noppa ja tara bortsut leikki ja nouti lelua ja polski siinä mut ei se tuota Mantelia haitannu. Hirmuinen uimari ja hyvä kunto Mantalla ainakin on. Ja voi miten se nautti.. Kun vaan pääsis useammin.

On niin valtavan hieno olo kun Manta on vielä noin hyvässä kunnossa ja elinvoimainen. Kun miettii mitkä sen alku lähtökuopat oli. Ongelmakoirakouluttajat sanoivat et koira piikille ja kiropraktikko sanoi et ei elä yli kolme vuotiaaksi.. Jah kaiken sen mylläkän keskellä sain tuon pienen pelokkaan pahoinpidellyn koiran luottamaan tähän maailmaan ja vielä treeni ja kisakoiraksi.. Enemmän Manta on antanut mitä koskaan kuvittelinkaan ja vielä elämä meillä edessä..

Noh sunnuntaina on kuitenkin Mistyn kanssa purinan toko.. Sit viikonpäästä pääsee kummatkin tytöt agilitykisoihin. Nyt vaan huominen pientä aktivointia ja pieni lenkki ja sunnuntaina tylsä häkki ennen tokokoetta Mistylle. Kokeessa sitten räjähtävä into tytsyyn.. Maksamakkaran ja lihapullan motivoinnilla eka.. Saa nähdä. Kaikki on mahdollista Mistyn kanssa. Voi tulla täys fiasko tai sit täys kymppi.. Misty on misty vaikka voissa paistais.. Liiankin iloinen mikä sit voi näky eri tavalla oli päivä mikä tahansa. Mutta tällaista siis.

Do diin tänään oltiin Turussa Mistyn kanssa näyttelyssä. Pitkä ja raskas päivä mutta kannatti. Misty esiintyi hienosti ja olikin ROP. Tuomari kehui ummet lammet koiraa. Noh noh kyllä sitä oli itekin tyytyväinen.. (Se siitä kommentista minkä eräs ihminen meille sano joulukuussa et Misty muka ei muistuta koiraa ollenkaan et on kuulemma tod ruma.)

Noh niin eihän aina joku koira voi miellyyttä toista. Mutta mä tiedän et Misty on kaunis ja hyvä koira. Niinkuin sanoin jo tuossa aikaisemmin blogissa et täältä tullaan... Niin tosiaan täältä tullaan varokaa vaan.. On tehty töitä joka lähtöön paljon. Tokot, agilityt, näyttelyt paranee koko ajan.

Mistyn muuten yksi vauvoista fawn uros poika on vielä vailla kotia. Jos kiinnostaa niin ottakaa muhun yhteyttä. Poika on rauhallinen hyväluontoinen kelpie.

Meillä on nyt tokoiltu ja hiottu ahkeraan. Voi kisa häämöttää nyt mein pikku kelpielläkin. Eipä olisi uskonut kun muistelee mitä se oli kun aloitimme tokot. Elikkäs huimasti on tuo kelpukka Misty edennyt. Tässä jo laskelskelin että jos neiti pystyy keskittyyn purinalla eikä ota häiriöö eikä sillä ole kylmä niin ykkös tulos sieltä voi rapasahtaakin.

Seuraaminen on heikoin lenkki. Se on Mistylle ikuisuus projekti. Sitä kaveria ei niin vain opeteta seuraamaan mitä muita koiria. Joten se on kysymysmerkki miten ja mllä etäisyydellä se seuraa.

Istuminen on siis ihan siitä kiinni miten se seuraa. Jos hyvä seuraaminen niin istuminenkin on varma.

Noudot kaikki on selvää pässinlihaa. Kivaa sanoo Misty.

Ruutukin alkaa pelittää. Tosi hyvin on nyt menny. Neiti selvästi hiffaa jo itse pysähtymistä ruudun keskelle joten stoppi on aikas helppoa. Se luoksetulo siitä vaan seuraamiseen on taas se vaikee homma.

Kaukkarit toimii jee kivasti kaukaakin. Hiukan saattaa mennä vinoon kun nousee istuu kun havittelee sitä palkkaa mikä on ollut siellä. Mut ei se etene kuitenkaan ja kauniisti tekee vaihdot.

Luoksetulo toimii tosin vauhti voisi ehkä olla reippaampi. Mut sallin kuitenkin tasiasen reippaan ravin koska pysätykset kuitenkin toimii.

Paikalla makuu on se siellä sen neljä minsaa jos sillä ei ole kylmä. Siispä toivotaan purinan kisoja ajatellen ei pakkasia please.. No mut täältä tullaan..

Nyt jo alkaa olee iloinen mieli kun tajuu et tonkin saa vielä toko valioksi.. Huh töitä on tehty ihan hulluna ton rakkaan Kelpie kakkakikkareeni kanssa.. Siinäpä se onkin et bortsuilla kun keskittyminen työhön on itsestään selvyys mut kelpielle se pitää opettaa pienestä lähtien joka päivä on erilainen ja kaikki uusi häiriö on aina haaste. No mutta silti hiljaa hyvää tulee.

Misty on niin paljon kehittyny ja on nyt aivan uusi koira kun pötsi on pois.

Nyt tosin Lahden näyttely su ja viikonpäästä Turku.. Sit toko kisa ja helmikuussa agilitykisat. Varokaa vaan täältä me tullaan.. Elämä edessä tukka takana.

Kun kerrankin mulla oli päivä että ei ollut mitään suunniteltua tekemistä, tapaamista tai menoa niin päätin pitää urheilupäivän. Aamulla tehtiin koirien kanssa pitkä lenkki joen tienoilla. Sit lähdin uimahalliin ite päivällä ja sen jälkeen otin sukset ja koirat ja suuntasimme hiihtämään tuonne keravajoen koulun taakse pelloille. Se on hyvä pieni paikka missä pystyy tekee pieniä lenäkkejä. Kun siellä ei ole valojakaan niin se ei vedä muita ihmisiä puoleen. Kuitenkin siinä on hyvä perinteisen sekä luistelun latu.

Kyllä huomaa ite et ei oo kahteen vuoteen päässyt hiihtää niin alku oli jiukka raskasta. No mut kyllä se siitä kun on juniori kilpasukset mulla alla. Jaksoin kuitenkin puol toista tuntia hiihtää.. Hoo ja kyllä koiratkin tykkäs kun sai juosta.. Misty oli ihan innoissan kun tajus et mähän pääsen suksilla kovaa. Nyt se ei sillai ees pelänny noita suksia kun nuorempana se pelkäs.

Raivostuttaa vaan kun juuri sit kotimatkalla kun kannoin suksia sylissä ja koirat kulki mun edellä vapaana ihan hallussa.. Niin noh sit piti just tulla sillä polulla vastaa nainen koiransa kanssa joka alkoi mulle vaahtoo et koirat kiinni,, et soitan poliisit,, ja et mä oon vitun kusipää kuulemma. Sitä se huusi siinä ihan älysti. Ok pitäähän koiria pitää kiinni mut jos ne on hallussa mun sivulla ja painavat sukset mulla sylissä niin täytyy alkaa mekkailoimaan noin älysti.. niin en ymmärrä. Hoh hoh sitäpaitsi se nainen itse päästi koiransa fleksissä pitkällä ihan mistyn luo. Ja sit kun Misty heiluttaa häntää sille koiralle ja nuuskasee niin tää akka alkaa siinä vaihees huutaa mulle.. Ihan siis halus ärsyttää vaan mua.. On meitä ihmisiä kans moneen lähtöön.. Vaikka koira olisi kuinka hyvin hallussa niin aina on ihmisiä jotka alkaa vaahtoon. Tosin onneks on myös niitäkin ihmisiä jotka antaa kehumista siitä kuinka koiraat tottelevat minua lenkillä.. Noh täytyy vaan yrittää unohtaa tuollaiset raivopäät. Kivaa silti oli mulla ja koirilla. Ainakin tytöt juoksivat tän päivän aikana kymmeniä kilometrejä.

Joo tulihan se taas tänään todettua et tuo rakas yksiaivoinen kelpieni on kyllä toiselta nimeltänsä ruskea kakkakikkare. Vitsi kun neiti taas mennä vipeltää ulkona etsien kaikki koiran kakat et nam nam ihanaa herkkua mä syön.. Mä saan sit huudella epätoivoisesti et irti.. Sit toi ruskea otus tulee mun luo häntäheiluen suuta lipoen.. PASKA oikeesti kun inhottaa.. Luin juuri yhdestä koirakirjasta et se on vaan joidenkin koirien tapa mut siitä ei olis haittaa itse koiralle. Paitsi sit jos siinä kikkareessa on matoja.. Onhan Misty ihan terve ollut ja vatsakin kunnossa paitsi tietty piereehän se sit ja välillä oksentaa sit paskaa tänne mun kämppää. Että tällaista kakkaa tänne.. Misty kun vetää kaiken se on sama onko se kompostijäte, kakka tai muu moska.. Hmm voihan tietty tuohon vaikutta sekin et Misty eli tarhassa eka neljä kuukautta kasvattajalla missä oppi syömään Paskaa kait.

Varmaan ratkaisu olisi pitää hihnassa vaan Mistyä mut toisaalta on kurja kun Mantan kanssa ne tykkää hirveesti myös leikkiä lumessa.. Noh pitänee nyt miettiä.. Oltiin illalla hiukkasen leikki tossa koulunpihalla nartsipallolla. Ne meni hyvin Mistyn kaa ja Mantakin sai tosin sen kanssa noi nartsipallolelut menee vaan tuijottamiseks.. Äh Manta on tollaine pallo neuroottinen tuijottaja. Yök.. Taistelu kii nartsit on Mantan pop ilman palloa. Äh mut katotaan.. Ällöttää vaan ja harmittaa.. Tosin ei kaikkea saa mitä haluaa.

Eilen oltiin taas tuttuunn tapaan agiliitaas purinalla. Ohjatut treenit oli peruttu mutta otettiin sitten vapaatreeninä. Siinä olikin valmiina jo hyvä rata ja pätkiä niinpä ei paljon tarvinnut siirrellä esteitä.

Manta oli yllättävän kuulianen, nopea ja hienosti otti keppejä radalla eir kulmista niinkin että mä huitelin jossain esteiden välissä tai takana mut tytteli pujotteli loppuun. Yksi rima tippui vain alas. Eteen lähetyskin kolmella hypyllä sujui nyt hyvin ja Manta meni suoraan eikä kääntyny katsoo mua. Kii lelu kun oli maalissa niin oli Mantasta pop juttu. Ehkä me vielä hyppärikisoja sen kans käydään jos se vain säilyy noin vauhdikkaana, iloisen ja selkä kunnossa.

Mistylle yritin ajaa narupalloa sisään agilityesteiden llomassa. Alkuun neiti vain sinkoili nokkamaassa sinnetänne ja otti  häiriöö haukkuvista koirista.. Ohoh.. Mutta kun olin päättänyt et ajan sen sisään enkä anna namia niin niin sitkeydellä sain sen sit lopulta hiukan siihen syttyy ja taistelee. Tehtiin yhteislähtöjä tosi paljon ja härkkimällä sitä suoraan esteille niin johan syttyi. Kaikki moska ja paska unohtui sit. Joten näin tuo kelpie kakkakikkarekin teki agillitoa vauhdikkaasti ja hyvin.. Kontaktit vauhdilla ja haltuunottoja esteen takaa niin et putki oli aan alla eli välillä putkeeen ja välillä aalle.. Misty kuunteli mua hienosti.

Mutta illan kohokohta oli kun Mistyn vauva Soli nelja ja puol kk. Tuli katsoo mei treenei. VOi hellanlettas kun se oli ihana pieni suklaanappi. Samanlainen kuin Misty pentuna. Rohkea jokseenkin rämäpää ruokahullu kelpie. Vaikka toinen sai turpiin Mantalta ja yhdeltä toiselta botsulta niin ei se Solia haitannu. Misty oli kyllä kiinnostunut vauvastansa.. Sol oli puolestaan Mistylle aika epävarma alkuun mutta lopuksi se jo uskaltautui äiskän jalkoihin.. Niin saimme Soli vauvan menee putkestakin.

Ihana pikkuvauva..

Otettiin eilen päivällä myös Sarin ja carmenin kaa hiukan tokoa. Tai mä ruutua vaan. Äh mut meni kyl ihan plaah.. Ei sit kerrassaan tuu mitään kun Mistyn kaa ottaa loimi päällä tokoa.. Mei hieno helma.. Noh menihän se ruutuun mut paska ihan kökkö se oli.. lopulta otii suuhun lätkän ja toi sen mulle narupallon sijaan. Eli joo menihän se mut en oo tyytyväinen enkä enää kyl 20 asteen pakkases tokoile kun koiratkin hytisee. Sitäpaitsi Misty otti taas kerran häiriöö kaukalon äänistä, Carmenista jah.. Manta taas hötkyili ja steppas kolmella jalalla ruudun sisällä sinnetänne..

Eli ei siis tokoa enää jos on pakkasta sikana.