Onpa taas aika vierähtänyt ja blogikin on unohtunut täysin.

Mutta eipä meille ihmeempiä. Itselläni ollut terveyden kanssa hiukkasen ongelmia mutta koiruudet voineet ihan hyvin. Misty on aika paljon ollut hoidossa viime aikoina.( Oman terveyteni takia siis.) Mutta viikonloppuisin oon pyrkinyt tytsyä näkee ja treenaa sekä joskus viikollakin.

Agility on ollut vähäisempää niin siksi tokoon ollaankin enempi panostettu. Jah itsellänikin on tullut aika suurikin tokokipinä kun Mistykin nauttii siitä täysin siemauksin. Ihana kun vihdoin ja viimein tuo kelpiekin taistelee leluilla ihan satasella ja saalisviettikin on voimakas. Eli nyt voi keskittyä treeneissä siihen moottorilla tekemiseenkin täysillä. Nameja tietysti käytän myös satunnaisesti varsinkin tarkkuus osioissa.

EVL onkin ihan hyvin kasassa. Misty osaa kyllä kaikki ja intoakin on ehkä vähän liikaakin kisoissa missä tytsy saa sit ilopuuskia ja sit näkyy huolimattomuus. Saatin se ykköstuloskin noin kuukausi sitten Porvoossa. Nyt sitten seuraava koitos on parin viikon päästä. Innolla odotan jo niitä.( Koska se tottelevaisuusvalion arvo on sittenkin pian mahdollinen.) Vielä  pari vuotta takaperin en voinut siihen uskoa mitenkään, koska töitä on meinaa joutunut tekee ihan hirveesti Mistyn kanssa. Ilmaiseksi ei ole mitään saatu.                                          Meinaan se Mistyn ovela luonne ja kierous on välillä ollut haaste. Samoin se häiriöherkkyys ja yks aivoisuus kauniisti sanottuna.  Leikkimiseenkin se syttyi vasta reilu vuosi sitten eli sen jälkeen kun sterilointi tehtiin. Misty kun on kärsinyt hyvinkin voimakkaista hormooneista ja valeraskauksista nuorempana. Noh mutta onni on ollut se Mistyn yltiö iloinen luonne ja aina valmis. Jah kun se ei ole herkkä niin mitään traumojakaan tai säikähdyksiä sille ei ole jäänyt. Tänäpäivänä Misty onkin sit aika helppo kaikintavoin.

Tosin aina treenattavaa löytyy ja hiomista. Niin meilläkin nyt satsataan tarkkuuteen tokossa. Merkille menoissa haluisin Mistyn menevän ihan törpön taa itsenäisesti. Eikä siis siihen viereen. (Ei meille ole kisoissa juuri niistä huomautettu mutt mun silmään se vaan ei oo vielä hyvä.) Toinen seikka on kaukot. Siihen oon ottanu uuden käsimerkin seisomiseen  mikä vielä ei aina toimi täydellisesti. Samoin seisomisesta istumaan haluan reippautta enemmän. Tietysti sit ikuinen kryyni meillä on se seuraaminen.. Kun se vaan ei oo selkeestikään kelpien lemppariasioita. Onhan se parantunut koko aika mutta kun iskee kasaan evl seuraamisen kisoissa niin kyllä siinä loppuvaiheessa alkaa jo tulee väljyyttä tai keulimista tytsyyn. Siispä sitä vaan hiomaan. Kaikkia muitakin osioita pidetään hereillä koko aika toki.

Misty vaan on siitä hassu ja jännä että toimii kaikista parhaiten niin että tekee pari kolme päivää putkeen töitä ja sit parin viikon tai viikon preikki asioissa. Nyt alkaa tosin taas näyttelytkin pyörii,, että kohta ne viikonloput onkin taas täynnä koirajuttui.

Manta meidän iloinen nuori pentu vanhus mennä porskuttaa kanssa vahvasti vielä eteenpäin. Kauheen innokkaasti se touhottaa joka päivä. Eli aivotyötä pitäisi olla lähestulkoon jokapäivä. Lenkeillä pikkuinen touhottaa iloisesti sipsuttaen aina joku suklaapaperi, tupakka aski, mehutölkki, keppi tai vastaava suussa. Sitä siinä sitten esitellään touhukkaana mulle. Samoin näin vanhemmiten Mantasta on tullut tosi innokas toisille koirille. Lenkillä kaikki koirat pitäis päästä moikkaa ja jos on pienempi kuin Manta niin jo sitä ollaan peppu pystyssä haastamassa leikkiin. (Ihan hupsu Manta.) Nuorempana se ei olisi tota juuri koskaan tehnyt. Mutta ihanaa on että tuo mun iki ihana ensimmäinen koira jonka elämä on ollut aivan HIRVIÖ niin jaksaa vielä porskuttaa eteenpäin iloiten ja paljon rohkeemminkin.

Mistynkin kanssa toinen vielä jaksaa leikkiä ja kotona monesti tytöt nukkuu samalla pedillä kylki kyljessä nokat vastakkain. Varsinkin Manta on hyvinkin riippuvainen Mistystä. (Varsinkin tälleen kun tytöt näkee toisiaan vain viikonloppuisin niin voitte arvata että iloisuus hehkuu molemmista.)

Mantan kanssa touhutaankin nytten rallytokoa suht aktiivisesti. Voi miten se nauttiikaan siitä. Temput kun on Mantalle niin ykkösjuttu ja touhuaminen vaan. Onhan se rauhallinen mutta innokas silti ja minun mielestä suhteellisen tarkkakin ja huolellinen liikkeissä. RTK 1 saatin nyt kasaan ja nyt pitäisi vielä kaksi hyväksyttyy saada avosta niin sit päästäisiin Voittajaan..

Vaikka joidenkin mielestä Rally toko on tylsää ja helppoa mutta sitä se ei todellakaan ole. Alo nyt on suht helppo mutta kuulkas avo luokka onkin jo huomattavasti haastellisempi puhumattakaan sitten voi tai mestariluokasta. Kyltit voi olla haastavia ja vielä kun niitä tulee koko aika lisää ja lisää. Kisoissakin suoritus vaatii omistajalta huolellisuutta ja keskittymistä tosi paljon. Vielä kun yrität saada koiraa jaksaa tehdä kaikki jutut huolella. Mutta tuo laji on niin ihana kun sitä voi vielä tehdä vanhuksetkin hyvin kun se ei ole fyysisesti niin kuormittava. Joten Mantan kanssa ralleillaan,kisoissa käydään sillon tällöin ja tietysti ensisijaisen tärkeänä pidän sen selkää, että se pysyisi kunnossa. Koko aikahan joudun hoitaa sitä huolella hieroen ja bottia käyttäen. Nyt kesällä tietty uidaan paljon.

Täytyy vaan toivoa että itse tulisin parempaan kuntoon.. Haluisin niin koirieni kanssa touhuta yms.. Mutta päivä kerrallaan

 Olen tässä viime päivät paljon muistellut Mantaa pentuna, sen elämänvaiheita, kokemuksia ja sitä työtä mitä on joutunut tekemään Mantan arkuuden kanssa.

Mantahan tuli mulle n. 8 viikkoisena vauvelina. Pieni mustavalkoinen karvapallo joka oli iloinen ankkoja ja ponia paimentava nassikka. Ihmisiä pikkuinen sillon jo aristeli hiukan ja tuttipullolla oli kasvattaja joutunut toista syöttämään, koska muut pentue sisarukset syrjivät Mantaa.

Pian Manta kuitenkin sopeutui hyvin kotiin ja perheeseeni. Touhupelle, ja innoikas pentu. Joka päivä leikin koiran kanssa pihalla, Manta tykkäsi mylviä hiekkalaatikossa ja uimaankin piti toisen päästä. 

Mutta sitten tapahtui tosi mullistavaa. Perheeni hajosi, minä jouduin sairaalaan 4 kuukaudeksi ja sitten Manta pieni koiranpentukin joutui keskelle kaikkea tätä kaaosta, myllerrystä, väkivaltaa ja joutui valitettavasti vähän väliä uuteen paikkaan. Kun minulle lopulta koira tuli takaisin reilu puolenvuoden jälkeen oli jo koira mennyt ihan shokkiin ja todella pelokas.

Siitä sitten alkoi varsinainen työ. Monilta ongelmakoirakouluttajilta pyysimme apua, itse perehdyin koirien käyttäytymisiin, psykologiaan yms. Työtä tein kunnolla ja monesti itkin vain. Lopulta vielä eräs eläinlääkäri ja ongelmakoirakouluttaja sanoi että piikille vain koira että ei siitä mitään tule. Mutta minä en halunnut antaa periksi.

Edelleen tein töitä Mantan pelon voittamiseksi rohkaisemalla sitä, viemällä eri paikkoihin, annoin ihmisille neuvoja voisko he syöttää nameja toiselle, kuuntelutin kasetteja missä oli erilaisia ääniä ja luontaislääkettä myös kokeiltiin. Työ tuotti tulosta mutta valitettavasti koira silti joutui elämään pelon maailmassa,, koska oma taustani oli niin rikki ja jouduin koiran kanssa juoksemaan välillä konkreettisestikin karkuun ja kokemaan väkivaltaa ajoittain. Eli se oli sellaista myllerrystä. Ylä ja alamäkeä, muuttoa yms.

Sain kuitenkin Mantan työstettyä siihen vaiheeseen että tokoilut ja agilitytkin päästiin aloittamaan. Taival oli hyvin vaihtelevaa,, koska itese olin epätasapainossa ja koira sitten reagoi sen mukaan välillä. Aina kun tuli tasaisempaa Mantakin sai hyviä ykköstuloksia tokossa ja agilitysta pikkuinen nautti täysillä oli mikä hälinä tahansa. Eli näin mentiin vuosia.

Sitten tuli Nesi kelpie vähäksi aikaa kuvioihin joka kuitenkin osottautui hankalaksi ja niin Nesi sai lähteä takaisin kasvattajalle. Asuimme silloin Jyväskylässä. Valitettavasti kuitenkin pian jouduin taas itse hyvin traumaattiseen elämänvaiheeseen koira mukanani mikä teki sen että itse jouduin sairaalakierteeseen taas ja Manta uuteen paikkaan missä koki taas väkivaltaa ihmisiltä. Ja kun sain koiran taas takaisin piti sitä alkaa rohkaisemaan. 

Kuitenkaan en halunnut luovuttaa vaan päätin että ei muuta kuin eteenpäin. Otin Janita Leinoseen yhteyttä jolla olikin antaa meille aivan mahtavia neuvoja ja joka löysi Mantan sielunmaailman heti. Janitan luona kävimme ja noudatin neuvoja. Pikkuhiljaa taas eteenpäin mentiin. Misty tuli kuvioihin sitten 2005 mulle Lahteen. 

Misty oli onnistunut juttu Mantalle. Manta kiintyi Mistyyn heti ja tuli rohkeammaksi koko ajan kun katsoi Mistyltä mallia kuinka toimia. Silti nämä vuodet on silti koko aika joutunut tekemään hyvinkin paljon Mantan kanssa töitä ihmisien suhteen. Ja tietysti tilannetta on hankaloittanut kun mä olen joutunut välillä olemaan sairaalassa. Viime elokuussa Manta lähti Kokkolaan Kaijan ja koirien luo maalle asustelemaan kun itse taas jouduin huonoon kuntoon. Hiukan sitä pelkäsin ja jännitin mitä käy mutta tulos olikin pelkkää posittivista. Kaija osaa hienosti käsitellä Mantaa ja kun Manta sai elää maaseudun rauhassa se sai valtavaa itseluottamusta ja rohkaistui. Kaija otti Mantaa eräopaskoululle töihin monena päivän ja pian Manta toimi jo eräoppaan töissä koululla ulkoiluttaen monen kymmenen ihmisjoukon ryhmiä. Voi miten ilahduin kun kuulin.. Mun Manta voiko olla totta. Hain Mantan Kokkolasta nyt sitten joulukuussa ja voi miten itsekin ilahduin kun huomasin että mun pian 12 vuotias Manta on hyvinkin rohkea pieni hössö. Tänä päivänä Mantan kanssa voi jo kulkea julkisissa, Ihmiset voi silitellä sitä Mistyn seurassa, Manta itse hakeutuu lenkillä välillä ihmisten luo ja koirienkin kanssa pikkuinen jo haluaisi ajoittain leikkiä. Jos mulle tulee joku ihminen Manta toivottaa aina tervetulleeksi hänet. Valmennukseen voin Mantan ottaa mukaan ja sinnekin tyttö punkee monen ihmisen rapsuteltavaksi ja palloa pitäis potkia. Edelleen Mantan säännöillä pitää mennä ja antaa koiran itse tehdä aloite mutta silti tuo mun pieni on niin valtavasti mennyt eteenpäin ja se on iloinen, energin pikku veijari Manta jolla ikä ei paina.

Kovasti neiti kaipaa vielä aivotyötä.. Heti jos muutama päivä ollaan vaan,, niin johan tyttö päättää itse aktivoida itseänsä kotona etsimällä jostain nameja,, tai järjestelemällä mun vaatteita, levittämällä lelut korista hujan hajan, avaamalla itse tv.n tai stereot, tai duunailemalla lehtiä. Yms.. Kaikkea tällaista pientä Manta siis tekee silloin tällöin kun jää yksin. Pilke silmäkulmassa kun lähden kotoa tai kun tulen kotiin on ilo valtava.

Vanhuuden kaihi Mantalle on tullut ja nivelet jäykempiä kuin nuorempana sekä selkä oireilee heti jos joutuu rasitukselle mutta muutoin eteenpäin tuo mustavalkoinen porskuttelee vauhdilla.

Mantan lajit onkin tänä päivänä koiratanssi ja rallytoko. Niistä toinen nauttii suunnattomasti. Rallytoko on kuin luotu Mantalle siinä se on taitava pikkuinen ja nauttii valtavasti kisoissakin. Koiratanssia tehdään hissukseen kanssa ja muita pikkutemppuja. Tänä vuonna olisi ehkä tavoitteena käydä yhdet koiratanssikisatkin Mantan kanssa jos vaan saan siltä liian haukkumisen kitkettyä pois, löytäisin koreografian ja Mantan terveys pelittäisi. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Nautitaan Järvenpään ympäristöistä ja rauhallisuudesta.

Misty kiusaa ja härkkii Mantaa ja Manta välillä sitä. Kotona tytöt nukkuvat usein vierekkäin samalla pedillä ja lenkillä hihnassa tytöt kulkevat kylki kyljessä tökkien toinen toisiaan. Sisarukset ovat kuin bestikset.

 Heippa! Juuri kirjoitin pitkän sepustuksen kunne kone päätti tiltata ja tekstikin hävisi tuhka tuuleen. No toivotaan että nyt onnais. Pitkä aika mennytkin kun oon rustaillut tänne. Loppuvuosi oli yhtä häärdelliä ja lentoa paikasta toiseen. Nyt vihdoin sitten asettauduttu Järvenpäähän.

Manta tuli joulukuussa mulle takaisin Kokkolasta. tyttö voi edelleen iloisesti, on energinen pikku hössöttäjä. Ollaan aina silloin tällöin ralleiltu, tokoiltu, koiratanssia ja agilitya varovasti mini hypyillä ja putkea. Selän kanssa pitää olla varovainen,, koska huomaa että vähänkin suurempi rasitus tekee sen ihan jumiin ja samoin pakkaset. Kotiin kun se jää yksin annan sille jonkin maitotölkin mihin piilotan nameja ettei neiti tekisi omia operaatioitaan. 

Mantasta onkin tullut tuon Kokkolan reissun jälkeen huomattavasti rohkeampi ihmisiä kohtaan ja liikenteenkin melua kestää paremmin yms. Toivotaan että vielä saisimme viettää sen kanssa monta yhteistä vuotta. Pitkiä lenkkejä se ei selkeestikään enää jaksa niin hyvin tehdä mutta touhottaa kyllä sitäkin enemmän.

Mistyn kanssa tokoiltu paljon, silloin tällöin aksailtu ja tarkoitus taas näytelmissä käydä tänä vuonna.

Viikko sitten oltiin Kotkassa tokokisoissa. Halli oli tosi kylmä varmnaa pakkasta yli 15 astetta. Koira paleli. No paikkamakuu menikin nollille siksi, paikka istumisessa tyttö taas tuli venytellen mua vastaan kun tultiin piilosta riviin. Pysyi siis istumassa koko ajan mutta kun lähdettiin kävelee kohti koira piilon jälkeen niin tyttö käveli vastaan. Hmm en tiedä mistä tuo johtunee. Tehny sen nyt kaksissa kisoissa. Treeneissä tuota ongelmaa ei ikinä oo tullu vastaan ja ollaan kuitenkin treenattu paljon häiriössä ja omasta mielestä mulla on ollut sama mielentila. Mutta en tiedä. Nyt vaan pitää saada enemmän varmaan ryhmäpaikallaolo treenejä. Muuten muut tokoliikket EVL.ssä on sillen päivän selvää. Tosin aina hienosäätöä löytyy mm. seuraamisessa, ruudun stopissa ruudussa, kaukkareissa ja merkin pysäytyksissä. Mutta periaatteessa varmaan ykköset alkaa tulee heti kun ryhmä paikallaolot saan kuntoon.

Agiliitoa tehdään aina silloin tällöin kun päästään hallille. Sekin on mennyt kivasti eteenpäin ja mäkin oon oppinut lisää ohjaustapoja. Näyttelyitä jatketaan edelleen tänä vuonna ja toivotaan onnistumisia. Loppukesästä mennää Ruotsiinkin ja Viroon näytelmiin. Mutta näin meillä. Misty majailee Sarilla aika paljon myös mutta kuitenkin mullakin oleilee ja pystyn sen kanssa silti treenaa sekä puuhastelee.

Misty ollut mun luona taas viikonlopun. Eilen meillä oli tosiaan se Jumbon kaverikoirareissu. Esiteltiin mein sbcak.n yhdistystä. Mukana meitä oli kaks bortsua ja kelpieistä Misty. Rankka päivä kun 12-16 olttin siel faunattaren edessä hengaa ja ihmisiä tuli ja meni. Misty nautti SUURENMOISESTI kun sai olla rapsutuksien kohteena ja sai pusutella ihmisiä. Erityisesti pienet lapset oli Mistyn suosikkeja. Niiden sylissä olisi ollut pitkään ja antanut pusuja naamalle. Kyllä täytyy sanoa että Mistyllä on uskomattoman hyvät hermot. Yhtään ei stressanut tai alkanu näyttää herpaantumista. Koirat oli Mistyn kavereita. Kahdella bc.llä tuli hiukan kränää keskenään siinä jossain vaiheessa mut Misty tasoitti sit tilannetta ja oli keskellä koirien välissä ja näytti koirakielellä rauhoittavia signaaleita bortsuille.

Tuo on kanssa Mistyllä niin ihana piirre. Harvoin on koiraa joka osaa täysin koirakielen, rauhoittaa tarvittaessa, leikkii, ei haasta riitaa, sovittaa toisten koirien riidat.. Toiseena pirteenä sit taas se avoimuus ja iloisuus kaikille koirille ja ihmisille. Kolmantena se rohkeus. Mikään paikka ei pelota ja aina valmis mihin vaan. Mutta onhan tietty se koulutettavuus ja Mistypistyn ovela kujeileva luonne omistajalle haastavaa välillä.

Illalla viel treenattiin tokoa teemana narupallolla hetsaus täyteen vireeseen. Sit seuraamista, jäävistä istumista, kaukkareita uudella tekniikalla ja luoksetuloa. Ihan jees. Eka luoksarin stoppa valui kun vauhtia oli neidillä liikaa. Mut kahdella muulla toistolla se osas minimoida luoksarivauhdin kohtuulliseksi laukaksi ja näin ollen stoppikin oli kuin seinään. Jee. Maahanmeno on siisti. Vauhti säilyy silti koko ajan. Ja ihana Mistyn asenne kun häntä vaan heiluu ja silmät säkenöi oli liike kuin liike. Muuut liikkeet hyviä. Seuraamisessa yritetään saada tiiviimmäksi vasemmalle kääntymistä ja täyskäännöstä Mistyllä. Kehuminen, naksu taputtaminen reiteen kyllä skarppasi heti. Ohjattu noutu toimi takuuvarmasti

Tänään menimme treenaa keravan koiraurheilijoiden kentälle. Aloitin ruudulla. Merkille meni vauhdilla ja kivasti ihan merkin viereen pysähtyi kun osasin sanoa stoon oikeeseen aikaan. Jännä vaan et siinäkin Mistyn pitää tehdä pieni kaarros lähellä merkkiä. Sit vasta sinne stoppaa.Kuitenkin ruutuun meni hyvin. Odota käskyllä kyllä stoppaa mut siinäkin kaartaa ruudussa keskellä ympäri ennenkuin pysähtyy. Kökkö!! Onhan se aina ruudussa mutta kun mä haluisin et se vois stopata siihen ruudun keskelle heti kun kuulee käskyn.. Nyt se ei oo niin näyttävä bortsumainen ruutu.. (No en tiedä oonko tässäkin liian tarkka. Kun eihän kelpien tapa työskennellä ole samanlaista kuin bortsun.) Aina Misty kuitenkin on ollut ruudun sisällä kun ollaan nyt treenattu viimeinen kaks kuukautta teholla. 98% onnistunut. Yhden kerran tämän  2 kuukauden aikana ei ole löytänyt ruutua merkiltä lähdettäessä kun sekoili merkeissä. Muuten siis toiminu.

Seuraamisessa tein namikuppipalkalla pniä seuraamis pätkiä, perusjumppa sarjaa eri tempoissa ja käännöksiä. Useasti palkkasin kipolle. Vautsi oliko neiti koko ajan skarppi. Nyt täytyy muistaa tehdä välillä noita motivoimistreenikin aikä aina himo seuraamispätkää. Kaukot toimi ok ja luoksari. Nartsilla neiti taas leikki sielunsa kyllyydestä pitkin kenttää ja taisteli kuin apinaraivolla.

No sit sainkin tämän päivän kohokohdan. (Pari viikkoa sit tapasin koirapuistossa nuoren aussin ja tämän omstajan. Sit tuli vaan juttua et treenaan koiria ja kisaan. Tää tyyppi otti sillon paljon valokuvia koirista kun on valokuvaaja.) Muutama päivä sit sain kuvat s.postiini ja kyselyn et voisinko heitä alkaa kouluttaa yksityisesti. No niinpä tänään ekakertaa tavattiin. Sain opettaa hänelle ja heidän tytölle koirankouluttamista. Aussi oli nyt jo hyvin oppivainen ja tottelevainen vaikka keskittyminen vaikeaa. Omistajakin hyvin motivoitunut. Eli oli ihanuus opettaa. Näytin eka heille perusasentoa heidän koiralle,sit sivulletuloa, sivulla oloa. Luoksetulon paikalla oloa.. Imutus seuruuta jah.. Keskityin neuvomaan. Mistyä lopuksi havannoin muutamiin liikkeisiin. Nyt siis on tarkoitus alkaa heitä valmentaa kerran viikossa tokossa, silloin tällöin agilitya ja näyttelyseisomista ja juoksua. Tavoitteena heillä on kisaaminen tokossa joskus. Ihanaa ette usko kun nautin tuosta!! Ihana saada kouluttaa koiranomistajia jotka oikeesti haluaa kuunnella ja oppia sekä treenaa.

Kahden viikon päästä muutto mulla. Hiukka ahdistaa mut kai mä totun vaik elämä onkin sit ilman Mantaa ja Mistyä kotona. Onneksi silti näen heitä ja voin treenaa. Manta tosin on siellä Kokkolassa. Tyttö on voinut hyvin. Selkä hiukan kipeä välillä mut nyt hieromispaketti sillä päällä ja on jo auttanut. Touhukas, iloinen pieni maalaiskoira josta on tullut ERÄOPAS. Manta meinaa pääsee Kaijan kanssa töihin usein eräopas reissuille. Tarkoitus on mennä nyt pian vielä joku sopiva hetki Mantaa sinne moikkaa.. Mun pieni rakas Manta bortsu.. Ikävä on suuri ajoittain.

Mut oikea asenne pitää olla ja kuitenkin ajatella loppupeleissä mikä on mulle nyt parhainta tässä elämänvaiheessa. Onhan Manta ja Misty silti aina mun koiria ja välitän ja huolehdin niistä.

Heippudei! Niinkuin otsikko kertoo muutoksia on tulossa aika paljon ja suht isojakin. Manta ja Misty voi hyvin.. Mutta valitettavasti elämäntilanteeni vuoksi, muutoksien ja terveyteni vuoksi en niitä itselläni voi pitää. (Manta siis edelleen Kokkolassa ja Misty Sannan hoivissa) Voitte vaan arvata että ikävä on SUUREN SUURI. Totuttelua tää on ja hyväksymistä sekä kamppailua asioiden kanssa. Onneksi tytöillä on kuitenkin hyvät hoitopaikat. Mistyä onneksi pystyn näkemään joka viikko, voin sitä ottaa hoitoon muutamiksi päiviksi. Sillon pystyn treenaan, lenkkeilee, hieromaan ja hellimään toista.

Viime viikon Misty oli kokonaan mulla ja kyllä nautin. Voitte vaan arvata treenasimmeko sit joka päivä tokoa,, nautimme yhteiselosta kahden, kävimme koirapuistossa yms.. Mistyä oon onneksi päässyt joka viikko melkeinpä treenaa joten nyt voin sanoa et se EVL.kin on valmista kamaa.. (Pientä sekoilua jäävä Z kuvioissa kun istuminen jotenkin epävarmaa sillä.) Mut siihenkin uskon löytäväni reseptin taih oon itseasiassa lötänytkin jo mikä vois toimia. Eli nyt on Mun pikkuinen MISTY kikkaraiseni ilmottu Kahtiin EVL kisoihin marraskuussa. Hyvillä mielin lähden. Tulos voi olla hyvänä päivänä ykkönen tai ei ollenkaan tulosta.. Mut aikas hyvin tuo neiti pelittää nyt lajissa kuin lajissa. Agilityssa keskitytty kontakteihin ja keppeihin ja oikeanlaista hyppytekniikkaa treenailtu. Agilitykin mennyt huimasti eteenpäin.. Mutta harmittaa kun siihen ei voi nyt sillä tavalla satsata ja treenaa tällä hetkellä.

Syksyn aikana tuli myös epäily et Misty onkin ihan rajatapaus onko midi vai maksi. Niinpä sitä mittailtiin ja aina se oli n 43cm. Nyt sit viime viikonloppuna tai siis eilen Mistyn mittasi kaksi tuomarii mein Jaun kisoissa ja harmikseni tytsy on just n 1 sentillä yli rajan. Eli Misty on just sen 44 cm tai jotain 43,8cm. Kuitenkin ihan raja mut kumpikaan tuomari ei heltynyt sitä saamaan mediksi. Useimpia mittauksia yritettiin. Joten nyt se tuuri oli mulla huono.. Mantan kanssa kun tuuri oli hyvä kun tytsy saatiin aikoinaan mediksi. Vaikka ohjaaminen on ollut Mantan kanssa todella todella vaikeeta aikoinaan. Onneksi Mistylle ei maksi luokka ole ongelma mutta mulle se on, koska nyt on pakko oppia saamaan siltä kaarrokset pois.

Näyttelyitä tänä vuonna vielä muutamat edessä. Hyvillä mielin niihinkin lähdetään ja odotuksinkin, koska Misty on tällä hetkellä upeassa kunnossa turkin puolesta jah ei liian laiha eikä lihava.

Mutta raskasta tämä aika ja tulevat muutokset tulee olemaan. Monta vuotta elänyt mun koirieni kanssa ja nyt toisin. (Mantaa tässä suren tosi paljon ja se on suuri murhe, koska näen sitä nyt vain todella harvoin kun välimatkat näin pitkät..) MANTA on kuitenkin se mun ensimmäinen koira. Sen kanssa olen 11 vuotta elänyt yhdessä ja kokenut jos jonkinmoista elämää. Se on ollut mun tuki ja turva ja samoin mä olen ollut sille se turva. Manta on Persoona ja aina mulle rakas pieni bordercollie. Toista samanlaista Bc.tä en saa koskaan.

Noh mutta onneksi Manta voi hyvin siellä hoidossa, on iloisa ja leikkisä. Ja pääsen sitä katsoo sinne kun tilanteeni selvenee enemmän. Eli kuolemaa ei ole kukaan tekemässä onneksi.

Mullekin uusi elämänmuutos tulee varmaan olemaan hyväksi,, vaikka helppoa se ei ole näin alkuun. Mut iloitaan nyt pienistä hetkistä ja siitä et näen kuitenkin koiria ja pystyn silti tekee tokoa, näyttelyitä yms muuta kivaa.

Hiljaiseloa on ollut blogini rintamalla viime aikoina. Kuukauden verran olin sairaalassa ja siksi myös nettipimennossa. Koiratkin hoidossa.

Manta tosiaan lähti Kokkolaan maalle Elokuun alussa Kaijan ja Aussi Ronjan, Sitsu Oskarin sekä kissojen ja kanien luo. Hyvin neidillä siellä on mennyt. Kuulemma kauheen touhukas ja iloinen. On leikkinyt Ronjan, Oskun ja Kissan sekä kanin kanssa. Siitä on tullut maalaiskoira. Manta on siis edelleen siellä.

Misty oli hoidossa Sari tädin ja Aasan seurana sekä Sannan ja Noppa ja Taran luona. Hyvin silläkin oli mennyt. Ainakin se oli hurmannut monia ihmisiä ja iloinen, leikkisä ja hyväntuulinen ollut. Mistyä aina näin silloin tällöin sairaalan pihallakin ja sain tokoilla hetkisen. Misty kävi näytelmissäkin siinä elokuussa ja Syyskuussa ollen molemmissa ROP.pi. (Tän vuoden puolella onkin saldona nyt ollut näyttelyissä yks VSP, yks pn 4 ja loput ROP.pei. Hyvin siis mennyt. Onhan noita kierrelty yli kymmenen reilusti tänä vuonna. Tarkkaan en oo enää laskuissa pysynyt.)

Mutta nyt oon siis reilu kaksi viikkoa ollut kotosalla Mistyn kanssa. Misty on ollut aivan super ihana koko tän ajan. Ollaankin lähes joka päivä treenailtu tokoa, aksaa 2-3 kertaa viikossa yms lenkkei ja koirapuistoi. Kauhean iloinen, innokas, energinen ja kiltti ollut. Ihan eri neiti kuin kesällä.. Liekö sit toi treenitauko kun oli kuukauden hoidossa on ollut Mistylle hyväksi kun nyt se tekee tokoakin ihan eritavalla ja aksaa. Ite tosin en agilitya pysty kauheesti tekee joten siksi meillä toko on ehdottomasti pääpaino ja niin Mistykin tykkää tokosta selkeesti enemmän.

Misty on hassu kun lenkillä se joka päivä yrittää metsästää urheilukenttiä, koulunpihoja tai parkkiksia ja sit vetää katsoo mua häntä heiluen et äiti tokoo jooko??? Ei mulla edes palkkaa välttis ole kuin hanska mukana mut Misty palkkautuukin ihan vaan hyvä sanalla tai kun pääsee kiertään jotain maalia tai puuta yms.

Seuraamiset on tosi upeesti parantunut. Misty suorastaan loistaa. Häntä heiluu ja katsoo mua silmiin palava into päällä. Edistämään se pyrkii helposti mut hyvin siinäkin tottelee kun sanoo napakasti ei ja taputtaa omaan reiteen. Okei ollaan me treenattukin maltilla ja kuurilla joka päivä seuruuta eritavoin ja siirtymiä samoin askeleita. Mut loisto likka.

Kaukokäskyi niitäkin hiottu erityisesti seiso maahan seiso. Se on se meidän kompastuskivi. Mist kyllä kaikki noi vaihdot tekee hienosti mut maasta seisomisessa haluisin et se siirtäis takajalkoja taakse joten sitä me opetellaan nyt uudella tapaa. Muuten noissa ei ole ollut ongelmaa. Kaiken tekee eikä liikuta itseensä.

Ruutu ja ohjattu niitä pyritty treenaa nyt paljon niin et kentällä on huisisti erilaisia merkkejä siellä täällä. Sit lähetys aina silloin tällöin merkiltä ruutuun tai kapuloille. Kahtena päivänä Misty hiukan sekoili merkeillä mut nyt tällä viikolla se on ollut ihan loistis eikä yhtään sekoillu. Ruudun oikea paikka sitä täytyy nyt vielä treenaa enemmän. Onhan se siellä toki mutta kun haluisin et Misty pysähtyis sinne taakse keskelle eikä alkais pyörii. Lätkän kanssa ne menee tosi hyvin mut ilman lätkää vielä se on pyörimistä sillä. Joten sitä treenataan.

Tunnari on ihan loistis. Ollaan tehty erilaisia. Yhtenä päivänä tein sateisella säällä pitkään nurtsiin sellaisen tunnarin et lähestulkoon 20 kapulaa oli sikin sokin melkein kiinni toisissa ja oma siellä seassa. Olin ihan varma et ei onnaa mut Mistypä menikin vauhdilla haisteli tosi tarkkaan tökki muutamaa mutta hyvin haisteltuaan toi oman reippaasti ilman pureskelui. Otin vielä toisen kun aattelin jos on vahinko. Taas tytsy meni kapuloille haisteli otti oman sit katsoi mua ja kuitenkin tiputti sen mut heti otti takas suuhun ja toi. Eli hiukan epävarma se oli mut toi. Muina päivinä on tuono aina oikeen kapulan reippaasti haistellen huolella ilman epävarmuutta.

Muut liikkeet onkin sit Mistylle aivan selvää kamaa. Zetassa mun täytyy viel hioa kävelyä mut Misty aika hyvin jo hahmottaa erilaiset jäävät ja muutaman kerran on vaan sekoillut. Eli pikku jäävätreeniä viel niin eiköhän sekin skulaa. Eli EVL alkaa olee paketissa ja marraskuussa voiskin sit korkata sen luokan hyvillä mielin.. Kiitos Mistyliini ihana mussukkaiseni. Tietty Sarille ja Sannalle isot kiitokset hyvästä hoidosta Mistyä kohtaan.

Tosin kyllähän Misty aina testailee ajoittain mua et mitä saa tehdä mut tottelee niin hyvin kun sanoo pienenkin sanan. Mun ilopilleri se vaan heiluttaa häntää joka päivä. Kaikki koirat on ihania sekä ihmiset sen mielestä.

Ikävää tässä on vaan se että mun terveys ei ole edelleenkään vahvaa ja tää hoito on mitä sattuu. Aika yksin sitä joutuu nyt porskuttelee. Päivän kerrallaan toivoen parempaa ja odottaen uutta asumismuotoa jah... Se siitä. Eli en nyt Mantaakaan vielä ota itselleni kun vointini on kuitenkin hyvin epävakaata eikä yhtään tiedä miten tässä menee. Onhan sitä kova ikävä mut parempi näin tällähetkellä. Sit kun olen paremmassa voinnissa niin pystyn huolehtii molemmista likoistakin pelkäämättä mitä mulle tapahtuu seuraavaks. Eli näillä mennään.

Kesä mennyt taas vauhdilla ettei oikeen edes tajuakaan että nyt on jo elokuu.

Meillä tää kesä on mennyt keravajoella uiden koirien kanssa, treenaillen tokoa ja agility sekä näytelmissä pyöritty. Mulla oli heinäkuussa lomaa kaksi viikkoa kirjastotöistä mutta loma vaan oltiin kotona Keravalla. Koirien kanssa tullut kyllä tosi paljon touhuttua ja nyt Misty näyttänyt jo ( loppuunpalamisenkin) merkkejä sen takia kun ei kuuumilla ilmoilla suostu juomaan tai ainakaa mun läsnäollessa. Tehnyt kyllä ihan jees tottista ja aksaa mutta into ja uupuminen vaan tullut hyvin nopeasti jos on ollut lämmintä eikä suostu juomaan. Mistyllä siis vaan läähätys ollut mieletöntä ja katse jossain ties missä. Pakkojuottoa siis harrastettu mut eipä sekään oo kovin hyvä idea ollut kun sit tyttö on pissannut alle. Näyttelyissä Misty on kyllä aina jaksanut hyvin tsempata. Mutta se varmaan johtuukin siitä että Misty nauttii niin paljon kun saa esiintyä ja joku ihminen kopeloi sitä. Mutta fyssari tänään juuri totesi sen, että Mistyllä on juuri sellaista outoa kireyttä ja happoilua ranteissa ja lihaksissa joka lie juuri johtuu siitä että lihakset ei ole palautuneet treenien jälkeen kun ei oo tytöllä ollut nestettä kropassa. Mutta mitäpä teet kun ei juo niin ei juo. Harmittaahan tuo mua älysti mut ei voi mitään. Tänään Misty lähti nyt sit Sannan ja Tara sekä Noppa bc.eitten luo kyäilee ja hoitoon joksikin aikaa..

Ihan yritetään josko tyttö tuolla mahtais oppia juomaan ja olemaan. (Jos Misty ottaa nyt jostain stressiä... kun munkin terveys takkuillu) no katsotaan. Viikonpäästä kuitenkin mäkin meen taas ossalle hetkeksi joten koirat joutunee hoitoon kuitenkin... Kökkö. Tuleeko ikävä kenties mulla. No onneksi se on kuitenkin väliaikaista ja sit taas elämä jatkuu koirien kanssa kera harrastusten.

Manta on voinut sen sijaan todella todella energisesti ja iloisesti. Vauhtia sillä riittää vaan joka päivä vaikka kuinka. ei todellakaan uskoisi sen touhuiluista että se on muka 11v. Tosin eipä ne ihmisetkään jotka on tavannu nyt Mantaa kukaan ole uskonut et se on 11v. Fyssarikin tänään totesi ettei oo koskaan nähnyt mitään tuollaista 11 vuotiasta hyvässä kunnossa ja energistä koiraa kuin Manta. On se vaan jännä miten sillä on vauhtia ja virtaa tullut lisää koko ajan mitä vanhemmaksi se tulee. Meinaan nuorempana Manta on ollut todella rauhallinen ja melkein nukahtanut aina treenatessa.. Tänä päivänä taas tyttö meinaa käydä ylikierroksilla tosi helposti. Manta nauttinut kyllä täysin uimisesta tänä kesänä sekä tokoiluista, aksasta pienmuotoisesti ja tempuista. Ainut minkä huomaan että lämpötilan vaihtelut on pahoja sen selälle. Heti kun tulee kylmä tai sateista niin selkä kökköytyy ja loimea pitää pitää ja hieroa peruusteellisesti. Viikon päästä Manta lähteekin sit hoitoon Kokkolan lähelle maaseutu elämään Kaijan sekä Ronja aussin ja Osku Shitsun luo. Kyllä tulee ikävä.. Nyt tää vika viikko me vietitään laatu aikaa ja antoisia hetkiä Koirien kera. Mantan kanssa käydään ottaa muutamat flyballit ja uinnit.

Ainiin juu. Kesän näyttelyt mennyt varsin loistokkaasti. Kesäkuussa kotkassa, heinäkuussa Tuusula, Helsinki ja Pori kaikissa oli Misty ROP. Elokuussa vielä Heinola ja Tervakoski sekä Syyskuu Porvoo. Marraskuussa Jyväskylä ja Joulukkuusa messari ne siis vielä käydään pyörähtääs. Ehkäpä uskalletaan EVL.kin korkata Marras joulukuussa. Hyvällä mallilla alkaa olee palikat meinaa uunissa. Seuraaminen vielä paremmaks niin se on melkein siinä. Ruutua tietty aina ja merkkejä erilaisia pitää treenata. Agilityssa keskitytään nyt vain hyppytekniikan löytymiseen ja katsotaan saataisiko Misty medi luokkaan meinaan kun onkin osoittautunut likka rajatapaukseksi yllättäen.

Mantan kanssa käydään syyskuussa rallytokokisat ja ehkäpä lokakuussa sekä marraskuussa myös.

No niin nyt se on tämän vuoden erkkarikin pyörähdetty. Hellettä riitti ehkä liikaakin mutta onnistunut reissu.

Tuomarinkartanoon oli kokoontunut myös colliet, vinttikoiria ja olikohan lagotot vai vesikoirat en nyt tiedä mutta jokatapauksessa koiria oli paikka ihan tupaten täysi. Bortsuja taisi olla yli 100 ja niin kelpieitäkin reilusti yli 70. Aurinko paistoi ja varjoa ei missään. Onneksi sain Mistyn häkin Solin (Eli Mistyn tyttären viereen jossa oli varjo pressu päällä. Itse taas saimme onneksi tuolimme yhden bc ihmisen teltan alle onneksi!! Muuten olisi ollut niin tukalat oltavat että varmaan olis meikäläisenkin terveys menny kun nyt jo oli isolla koetuksella.

Nuorten luokassa esitin Mistyn tyttösen Solin. Sol on varsin mukava tytsy. Äitiinsä tullut hyvin paljon mutta naama on isältä ja kookkaus isän puolelta. Kiva oli kuitenkin veijari esittää. Tänään saldona oli kuitenkin hyvä ja sininen nauha.

Valioluokan narttuja oli peräti 7kpl. Ja alkuun ajattelinkin et huh ei tästä mitään tuu kun on näin kuuma, koira ei juokse ja itse en jaksa ja vielä kun Mistyllä tuo karvanlähtö päällä. Noh mutta toisin siinä sit kävikin. Tytsy laittoi parastaan kehässä kuumuudesta huolimatta ja itsekin juoksin parhaani mukaan. Eli tuloksena sit Valioluokan ykkönen SA, ja PN 2. (Palkinnoksi saatiin kaksi kivaa ruusuketta ja ruokasäkki lahjakortti) Kiitos MISTY kun tienasit ruoat teille!! Juuri meinaan tänän aamuna pähkäilin että apua koiranruoka loppuu ja pitäis mennä ostaa säkki ja rahaa on naftisti. Noh MISTY ajatteli näin helpottaa taas äiskän tilannetta. Kiitos.

Meillä oli oikein Australialainen tuomari joka olikin perusteellinen. Lisäksi kaksi tuomariharjoittelijaa. Eli koirat räpellettiin ja tutkittiin perusteellisesti. Juosta sai myös kunnolla. Lopuksi Misty ja se toinen narttu laitettiin vielä juoksemaan kaksi kunnon rundia ympäri, seisotettiin ja vielä ees taas. Eli tuomari ei osannut päättää helpolla kumpi on paras narttu. Lopulta me sitten hävisimme Mistyn kanssa. Jah varmaan ihan senkin takia et mä en jaksanut enää yhtään paneutua juoksemiseen ja sen esittämiseen kun heikotti, pyörrytti ja kädet tärisi niin paljon et huh. Menin vaan perässä. Misty kun on sellainen koira et sen kaa pitää juosta ihan täysillä kehässä et on parhaimmillaan. Mistylläkin nokka sit herpaantui maahan yms.. mut ei se mitään tääkin oli hyvä suoritus Mistyltä. Rop koira Cefeus Jillaroo käyttöluokan narttu oli kyllä upea kanssa. Hän esiintyi todella hyvin ja muutenkin mun silmään oli kaunis ja hyvä.

Kuumuudesta huolimatta kestettiin kyllä päivä. Mistylläkin oli viilennyspyyhe koko aika päällä niin se ei ollu niin lääh lääh.

Kiva reissu oli kyllä vaikka tuskasen kuuma. Onneksi selvittiin! Kiitos Jarnolle, hänen kaverillensa ja Hannalle mukavasta seurasta.

Ilta vietettiin sit tuolla Keravajoella taasen. Koiriakin oli paljon siellä. Hyvin tällä kertaa menikin. Kukaan ei siis käyny kenenkään päälle ja temmellystä riitti. Misty kävi uimassa muutamia lenkkejä mun kanssa ja sit kirmasi toisten koirien kanssa pitkin nurtseja. Manta taas hyppi ja loikki veteen lelun perässä ja lopulta taasen tykästyi vedessä oleviin lapsiin niin paljon että en sitä saanut kuin väkipakolla sieltä ylös. Mantan mielestä vedessä olevat lapset, vesileikit ja niiden paimennus on maailman ihanin ja pop juttu.

Vautsi vau Pimmua!! Ollaan nyt tällai pikkuhiljaa alettu hinkkaa evl.n ruutua, ohjattua, parempaa seuraamista yms. Niin ja nyt voin todeta että vitsikkä vau toi kelppari on oikeesti tajunnu nyt evl.n ruudun, ohjatun jah seuraaminenkin on parantunut koko aika pikkuhiljaa.

Tänään oli ihan loistis suoritukset Pimmulla. Oltiin tällai iltasella treenaa Sannan ja bortsujen kanssa Keravan koirakentän vieressä olevilla nurtseilla. Siellä oli häiriöökin paljon. Nuoret pelas palloo, toiset heitti frisbeetä, toiset jutteli, koiria meni ympärillä ja paperi mukeja, hampurilais roskia oli paikoin. Samoin oli kentälle laittanut erinäköisiä merkkejä ja erivärisiä.

Eka otin Mantaa ja sit nappasin Mistyn töihin. Alkuun riekuttiin nartsilla ja sit vauhdista hommiin seuraamaan. Misty oli tosi skarppi vieressä ja joka meinasi hiukan edistääkin alkuun. No tehtiin suoraa pätkää vaan. Palkkasin nakasauttelin eri pituuksilta ja pienestäkin väljähdyksen meinaamisestakin huomautin ja heti tytsy korjas. Itse myös keskityin omaan kävelyryhtiini niin että katsoin eteen koko aika ja yritin rentoutua. Vaude tämäkin siis alkanee toimia.

Ruutuun lähetystä otin aluksi merkiltä. Tein päällä kaikkia hämyjä mutta Misty oli koko aika skarppi ja vasta käskystä meni ruutuun ja aivan sinne keskelle seisahtui ja stoppasi itsensä. Sata lasissa täys stopit vou oliko siistit. Otin kummistakin suunnista ja toimi!

Sit tehtiin merkki lähetykset joissa niissäkin oli takana ja sivuilla hämyjä. Misty silti meni merkille vaikka eka kertaa tuo Kelpiekin ennakoi koko jutun eli meni merkille ja siitä varasti ruutuun kunnes mä vaan sanoin et täh.. Ja yht äkkiä koira korjaskin itsensä takas merkille ilmeenä sorry!!! Tehtiin sit ihan merkki treenejä ja pari kertaa sit päästiin sen siitä ruutuunkin eli täys suorituksenakin. (Tätä liikettä siis treenattu nyt 1 ja puol viikkoa yhteensä kuus kertaa. Ja nyt se tekee sen jo aikas tosikin mallikkaasti.

Ohjatussakin ei kertaakaan karannut kapuloille suoraan eikä sekoillu muille merkeille. Malttoi tänään mennä merkille eka ja siitä vasta kapuloille. On muuten tosi kaunis tapa ottaa Mistyllä kapulat suuhun vaikka vauhtia on sata. Ihana kun toi kelpie ei kyylää silmillä.

Eli ehkäpä se tokovalion haave on taas lähempänä ja lähempänä. Tänä vuonna jo varmaan vois ne EVL.n kisatkin käydä ja jos ykkösenkin vaik ottais tavoitteeks. Jos nyt tätä menoo tää menee eteenpäin niin hyvä. Mut otan kuitenkin ihan rauhallisesti enkä hötkyile liikoja. Lauantaina onkin aikaa sit vaan SM.ieissä Katsella koiria ja ohjaajia ja oppia taas uutta sekä tehdä mielessä treenejä.

AInii! Mantallekin on nyt opetettu Rallytokon alo, avo ja voi luokan jutut. Hyvin tekee jo vaik pientä hiomista vaatii noi oikeelle puolelle tulot ja käännökset oikealla sivussa.

Nopan kanssa keskityin leikkimiseen, seuraamiseen vauhdikkuutta ja perusasentoihin sekä katsekontaktiin. Toisena osiona otettiin käännöksiä paikallaan ja ohjatun merkkiä ja ohjattua. Nops olii taas tyypillinen Oma itsepäinen iso bortsu uros luonteellaan ja olemuksellaan. Teki kyllä tosi kauniisti töitä kun se tekee mut kun ei tee niin silloin se ei sit kanssa tee. Noh mutta kyllä Nopan kanssa se ykkönen haetaan tänä vuonna avoimesta. Pikku hieomista vaan niin syksymmällä sit senkin kanssa kehään.

Sannakin on hienosti saanut Taran tekee tokoa. Voi miten se on kehittyny hirveesti. Kohta pikku tarakin on tk1. SM..eihin jännittämään ja tsemppaa heitäkin!!

Kiitos Sanna tosi paljon illasta. Olipa huisin hauska treenata, turista ja pähkäillä taas kerran.

Tokoilut jatkunut taas entiseen malliin vaikka Tk 3 tulikin. Tosin nyt ollaan keskitytty vain merkkeihin, ohjattuun ja evl. ruutuun.

Mistyn kanssa oon oikein yllättänyt kuinka hyvin hän on jo hiffannut oikeat merkit mille pitää mennä ja osaa jo tuo pikku kakkakikkare mennä jo evl. ruudunkin mallikkaasti. Läpinäkyvää lätkää oon siellä kyllä pitänyt niin et Misty ei oo koskaan nähny kun oon sen sinne vieny. Hyvin se on kuitenkin ruudun hahmottanut merkiltä. Ainut et vauhti kasvanut vielä enemmän kun merkit tuli mukaan. Mistystä Merkit on ihan pop juttu ja vielä jos niiltä saa syöksyä eri paikkoihin. Ehkäpä tuo EVL alkaakin tuolle kikkareelle yllättävän nopeestikin hahmottua. Tosin ohjattua täytyy nyt alkaa treenaa enemmän niin et on  nouto kapuloita merkin takana hyvinkin lähellä. Koska nyt Mistystä noutokapulat on kuitenkin kivemmat kuin merkki, ja sillä olis kova hinku syöksyä suoraan kapuloille eikä merkkiä meinais siinä välillä tehdä.    Eilen huomasin tämän kun treenaattiin Keravan koiraurheilijoiden kentällä ja tänään sama toistui rantapuistossa. Tosin sit kun neitiä huomauttaa asiasta ja ottaa muutaman toiston niin sit se keskittyy jo paremmin.

Seuraamista koklattiin tänään nyt sit hiukkasen Oilin antamilla neuvoilla. Eli suoraa pätkää, pysähdyksiä vaihdellen ja koko aika pitää huolen et koira on tiiviisti mun vierellä ja on kontakti sekä vauhti säilyy. Huoh! Olin oikein yllättynyt kuinka Misty toimi tosi hyvin. 

1. Eli muistutus itselleni: Vaadi koiralta innokasta katsekontaktia alkuun. Sit napakka käsky seuraa. Katso itse eteenpäin ja kävele itsevarmasti luottaen koiraan. Naksauta kun on hyvää ja kehu. Sit voi palkata. välillä vaatii pitempää pätkää ja välillä lyhyttä. Heti jos alkaa väljyyttä tulee sanoo napakan ei käskyn Mistylle ja taputtaa kädellä reiteen. Kun koira korjaa niin välitön kehuminen. Palkka tulee aina silloin kun koira todellakin on seurannut tiiviisti ja perusasennot ollut suoria ja napakoita. Yhtään ei saa palkata sinnepäin tekemisistä. Koiralta pitää vaatia seuraamisen pidempi aikaista kestoa enemmän ja enemmän ja huomauttaa välittömästi jos alkaa prakaa. Nyt alkuun keskitytään vain suoraan kävelyyn eikä käännöksiä ollenkaan.

2. Merkkejä treenaa erinäköisiä, erimatkoilta, laita treenikentälle paljon merkkejä. Ota ihan yksittäin niitä ja välillä sit lähettämiset ruutuun ja kapuloille. Kapuloita kentälle myös erilaisia ja paljon.

Kurjaa vaan nää kuumuudet ton koiran viereen löytämiseen. Misty kun ei kuumalla suostu tekee muuta kuin uimaan ja kiljumaan vedessä. Tänään rantapuistossa tosin teki hyvin kun annoin sen uida eka ja sit vasta alettiin hommiin.

Mantan kanssa tehty samoi toko juttui myös. Se vaan on sellainen pelle hermanni että keksii aina joka päivä jotain omaa variaatiota. Eilen se juoksi merkille innnoissaan. Sit lähti käskystä mallikkaasti sipsuttamaan ruutuun. Nappasi matkan varrella pienen ruohon suuhun ja sit noin kolme metriä ennen ruutua pomppas ympäri ja peruuttamalla pomppien meni ruutuun. Siellä sit stoppas itsensä oikeeseen kohtaan ja heilutti häntää odottaen millon tulee naks ja äiskän jes huuto. Tuota pomppu pelleä se teki kaikki toistot. Ohjattua se taas inhoo eikä merkillä yhtään katsonu kumpaan suuntaan näytin.. Sillä on vaan kauhee kiire merkillä aloittaa se tanssiminen, tassujen vilkuttelu eikä millään meinaa malttaa. Paikka käsky pitää olla tosi napakka enkä saa yhtään katsoa koiraan vaan maahan. Silloin se toimii siis tosi loistavasti. Tämä pätee siis kaikkeen tuon kanssa. Eli ruutuun lähettäessä katso maahan, seuraamisessa katso eteen ja vinottain maahan, stopeissa maahan. silloin Manta toimii tosi hyvin. Jos erehtyy katsoon koiraa se aloittaa sen pelle pompsut tai paineistuu ja alkaa kyylää.

Mantan ykköslempparit tokossa näyttää olevan ruutu, tunnari ja se hömppä idari siksakki missä mennään törpöiltä törpöille ja väleissä tehdään ne jäävät. Siitä Manta nauttii. Seuraa aina tosi iloisesti tiiviisti ja ei yhtään sekoile jääveissä ja tekee nekin salamana oli vaihdot mitä vaan. Siinä täytyy oikein sanoa että ne on kauniit. Enkä mä nyt hirveesti ole edes sen eteen tehny töitä mut Mantan vaan on hiffannu se ja tykkää jäävä likkeistä sikana.

Kuumuus taas ei tuohon hörppöön vaikuta paitsi onhan se rauhallisempi kuumalla. Tosin tytöt kyllä joka päivä ui keravajoessa pitkiä matkoja.

Manta sai eilen vielä uuden pentu turkin ja jaksaa huomattavasti paremmin nyt. Ihan täpöä koko tytsy. Kulkee niin lesona tuolla lenkillä pieni valkoinen viuhka heiluen. (Kaks tuntia sitä sainkin taas vääntää ja hip heijaa alkava hots pottikin oli taas tuloillaan takaosaan. Joten onneksi älysin trimmailla.) Kolmas kesä nyt perän jälkeen kun hots potti yrittäny tulla tohon.

No me yritetään nauttia nyt kesästä. Toivottavasti pysytään terveenä. Hiukan vaan pelottaa mitä mun sydämelle käy taas jos tulee 30 asteen helteet. Viikonpäästä erkkari.. (Tosin Mistyllä nyt tietty just tähän saumaan tuo karvanlähtö joten ei varmaan edes punaista nauhaa saada) Möö!! No sen launantai päivän voikin sit olla turisteilemassa toko sm.issä. Vähäks mä nautin kun kerrankin pääsee sinne vaan katselee toisia ja tsemppaa niitä. Ite ei tarvi jännittää, menettää yö unia ja treenata yötä myöten sitä varten.. kun ei tarvii pelätä tulleensa mokatuksi Jee!!

Mun vaan täytyis oppia olemaan vaatimatta täydellisyyttä ja liikoja. Keskittyy vain pienii asioihin ja antaa virheitä anteeksi ja kestää ne. Mulle kun virheet on maailman pelottavin asia ja pelkään aina et jos en onnistu niin mitäköhän muut taas ajattelee musta.. (Että miten voinkin osaa pilata koirani noin. Tällai siis helposti ajattelen) Joten tuossa mulla on oppimista. Oma asenne nyt kohdalleen.